Valo voittaa

Tänään on kevätpäiväntasaus, päivä, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä, noin 12-tuntisia kaikkialla maapallolla. Huominen päivä on meillä jo hippuisen pitempi ja ylihuominen sitäkin valoisampi. Valoisuus lisääntyy ja huipentuu kesäpäivänseisaukseen, jonka tuntumaan meillä ajoittuu juhannus kokkotulineen.

Kevätpäiväntasaus on seurausta Maan kiertoliikkeestä Auringon ympäri. Näinä aikoina pohjoinen pallonpuolisko kääntyy kohti Aurinkoa ja eteläinen varjoon. Aurinko on keskipäivällä zeniitissä; se paistaa päiväntasaajalla kohtisuoraan. Ajatuksena se on hauska, sillä silloinhan seisoisimme siellä oman varjomme keskellä. Kaikkein hoikimmilla varjoa olisi tuskin lainkaan!

Aurinko tekee ihmeitään pohjoisen viimasta huolimatta. Se lämmittää poskea tuulettomassa paikassa ja sulattaa jäätä kaduilta, jotka yöpakkasten jälkeen ovat luistavan liukkaita. Se saa huonekasvit voimaan hyvin.

Auringon lämpö ja paiste vauhditti lauantaina pääsiäisruohoksi kylvämäni ohransiemenet hurjaan kasvuun. Siemenpussin lupausten mukaan itämisaika on viidestä vuorokaudesta viikkoon. Mutta jo kolme päivää aurinkoisella ikkunalaudalla tuotti komean vehreän kasvun. Myös kaktus, jota olen veikannut joulu- tai pääsiäiskaktukseksi, intoutui kukkimaan komeasti - pääsiäistä enteillen tai joulunaikaa muistellen.

Myös vuosia sitten äitienpäivän kukkakorissa ollut pikkuruinen viirivehka on rehevöitynyt melkeinpä pensaaksi ja saanut uutta kiiltoa komeisiin lehtiinsä. Vaihdoin sen uuteen multaan ja suurempaan ruukkuun nyt, kun Kuukin on kasvava. Vanhan uskomuksen mukaan viherkasvien mullanvaihto on parasta tehdä kevättalvella, kun kuu kasvaa.

Nyt on myös aika miettiä kesää ja kesäkukkia. Odotan ensimmäistä kesääni "pihattomana" aikamoisella jännityksellä. Nyt ei ole pakko kylvää, istuttaa tai kitkeä. Mutta onneksi on parikin pihapiiriä, joissa on lupa möyriä mullassa eikä työ edes tekemällä lopu...

Näitä mietteitä päivänä, jolloin Maan pohjoisella navalla alkaa puolen vuoden mittainen päivä ja eteläisellä yhtä pitkä yö.