Viiden kynttilän ja neljän mekon juhlat

Kakku oli kuin unelma, vaaleanpunainen, kreemipäällysteinen ja vaaleanpunaisin ruusuin koristeltu. Tytär oli sen loihtinut omalle tyttärelleen tunnetulla taidollaan. Pikkuruisten ruusujen lisäksi siihen istutettiin viisi kynttilää kertomaan juhlan aiheen. Toki pöytään kannettiin muitakin herkkuja, mm. suklaa- ja mustikkamuffinsseja, pikkusuolaisia, karkkikeksejä ja hedelmävartaita...

Oli aikuisten ja sukulaisten aika juhlia Saran synttäreitä; lastenjuhlat

järjestettiin jo edellisiltana. Pikkuneidit Venla ja Vilja olivat vieraista nuorimmat ja vilistivät Saran ja Nean kanssa siinä kun papat, mummit, mummut, mammat ja muut vieraat vaihtoivat kuulumisiaan ja nauttivat varmasti yhdestä kesän kauneimmasta päivästä.

Toivontien pihalla aurinko helotti, puhalluskuplat leijailivat tuulen myötä kohti pohjoista ja pienet tytöt olivat kuin perhosia kukkaniityllä. Ja kuten hienoissa gaalajuhlissa, päivän sankari vaihtoi  vaatteensa tilanteen mukaan: uusi, hieno synttärijuhlamekko vaihtui uuteen kukkamekkoon, lahjaksi saatuun Tiantra-prinsessamekkoon ja lopulta mumskan kutomaan hellemekkoon. Ja mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä. Myös Nea vaihtoi turkoosin juhlamekkonsa pirteään pinkkiin.

Meistä samana päivänä syntyneistä, Sarasta ja mumskasta, otettiin

pihalla yhteinen kuva. Siinä näkyy 59 vuoden ero. Nyt mietin
montakohan vuotta mahtaakaan mennä, kun mumska on Saraa pienempi? Ehkä meidän yhteisillä 75-vuotisjuhlillamme?

Kun muut vieraat olivat jo poistuneet, pistettiin Saran huoneessa vielä tanssiksi. Siellä tanssittiin niin teiniartisti Robinin kuin karaokena laulettujen valssienkin tahdissa.

Ja nämäkin hyvät juhlat päättyivät siivousurakkaan. Tytöt siivosivat huoneensa, äiti muut. Saran huoneeseen jäi soimaan Antti Tuiskun ”toisenlainen tie” lauantaista Robinin konserttia odotellessa.