1008 pientä palaa, runsas viikko aikaa mukaan lukien yötuntejakin - toki kokonainen ”vapaapäivä” jossain välissä - hermoja repivää etsintää, sitkeyttä, periksi antamattomuutta, muotojen hahmottamista, värisilmää, hyvää valoa sekä rutkasti löytämisen ja onnistumisen iloa tarjosi meille tatuoitu nainen.
Tämän kuvan naisesta selkään
tatuoitune ruusuineen ja luurankokäsineen ajattelimme saada kootuksi
parahiksi halloweeniksi. Ihan emme siinä onnistuneet, sillä
pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina ruusua pitelevä
luurankokäsi oli vielä palasina. Sitten tuli tytär ja sanoi, että
”katos, ootte saaneet tuon jo melkein valmiiksi”, istahti kuvan
vierelle ja asetteli loppupalat jouhevasti paikoilleen.
Palapelin kokoamisen aloitimme
lajittelemalla ensin sen palat, joita oli valmistajan ilmoituksen
mukaan teknisistä syistä tuhannen sijaan 1008. Laadultaan peli on
italialaista huippulaatua, laadukasta painotyötä ja hyvin leikattu.
Värisävyjä siinä riittää uskomattoman paljon ja ne erottuvat
toisistaan vain eriomaisen hyvässä valaistuksessa.
Noin viikon mittaisesta erilaisten
”enkeleitten, mohlo-, pikku- ja kenopäiden, herttajalkojen ja
isojen palojen” etsiskelystä ja tirkistelystä jäi hyvä mieli.
Vaikka välillä tuntui, että ”serkkupoika” oli taas käynyt
napsimassa paloja piiloon ja että oikean muodon löytäminen olisi
mahdotonta, osoittautui sitkeys ja kärsivällisyys palkan
veroiseksi. Kun oikein etsi, etsivä löysi ja löytämisen ilo oli
suuri – lähes tuhatkertainen.
Ja kyseessä oli totinen urakka. Sen
todistaa myös palapelin valmistajan laatikkoon painama teksti:
”Pelejä koskevien Euroopan unionin direktiivien mukaisesti
palapeliä, jossa on yli 500 palaa, ei voida pitää leikkikaluna”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti