Hyvää joulua

Kiitos sinivalkoisesta Suomesta

 Hyvää itsenäisyyspäivää

 180 nuorta 180 sankarivainajan haudalla.

Meidän perinteiset kaksi kynttilää ja taustalla partiolaisten komea soihtukulkue.

Pyhäinpäivänä

Ikävä poismenneitä...

Mökkerön syksy

 

Jäähyväisten aika

Ruusut rakkaan äidin viimeiselle matkalle.

Mansikka-aika

Heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä

Tähän on tultu ja tästä vain kuono kohti tulevaa.

Tarkempia kuvauksia kuluneesta vuodesta sivulla 2017.

Juhannusta, keskikesän juhlaa

Kotimainen kielo ja tulokaslaji lupiini sopivat mielestäni hyvin yhdessä juhlistamaan Suomen kesää ja juhannusta.

Vieraslajit, kuten mm. lupiini,  pitäisi kuitenkin kitkeä pois luonnosta kuten polttavat ja kaiken tilan valtaavat jättiputket, ruttojuuret, hietakattarat ja muut hirveydet http://vieraslajit.fi/lajit/HBE.MG2/list. Pakko vain myöntää, että vieraat lupiinit, siniset, valkoiset ja vaaleanpunaiset, ovat ihania tuolla teiden varsilla. Mielestäni tervetulleita vieraita.

Hauskaa vappua!

Vapun aatonaaton kuvat ovat kuin mustavalkoisia - niin paljon lumivalkoista on maisemaan tuprutellut. Lunta on enemmän kuin jouluna... 

Iloista pääsiäistä

Ystävänpäivää

Mie, pappa ja Parkinson sekä kuningaskoira-Rafu

Meidän perheen syksy ja sitä edeltävät kesä ja kevätkin menivät niin, että Parkinson ja Raffe tiukensivat otettaan, kun päätettiin mitä milloinkin teimme. Rafu tietenkin vain olemalla ihana oma itsensä ja valloittamalla kerta toisensa jälkeen niin mumskan kuin papakin sydämet, olemalla kiltti ja kuuliainen, joskus pahuksen itsepäinenkin, mutta aina uskollinen ystävä ja hoitaja-koira.

Ihan samaa ei voi sanoa Parkinsonista, joka viikko viikolta ja päivä päivältä on kiristänyt otettaan. Tuntuu, ettei se enää olekaan sama pikkuinen piru papan olkapäällä, jollaiseksi sen pari kesää sitten kuvasi lappilainen lääkäripäivystäjä. Se on selvästi kasvanut ja voimistunut, tiivistänyt otettaan. Se on takertunut tiukasti jokapäiväiseen elämäämme aamusta aamuun ja yöstä yöhön.

Sen vuoksi ja siitä huolimatta olemme yrittäneet kokea kevään ja kesän sekä värikkään syksynkin niin kaupungissa kuin Mökkerölläkin. Mökkeröllä olosta meistä kaikista eniten nautti Rafu, joka iloitsi vapaudestaan juuri niin kuin kaupunkikeskustassa asuva parivuotias pikkuinen hava voi nauttia.

Mökkerön lisäksi reissasimme porukalla niin Toivontielle kuin Kotikadullekin. Ja Parkinsonin kanssa Kantikseen, Töölöön ja Meilahteen...

 Pitkän, kuraisen ja pimeän syksyn jälkeen tuli vihdoin joulu valoineen, pukkeineen ja jännitystä tihkuvine tuokioineen. Tuli, oli ja loppuu loppiaisena. Meillä kuusi on perinteisesti kannettu silloin pois tuvasta ja neulaset lakaistu lattioilta. Nyt, niin kuin jo parikymmenen viime joulun jälkeen, meidän kuusen latva vain irrotetaan alaosastaan ja molemmat rungot tungetaan muovipussiin odottamaan seuraavaa joulua. Koristeet pussitetaan samansävyisten kanssa isoon pärekoppaan. Sinne pujahtavat myös tarhassa ja koulussa askarrellut punanuttuiset, jo vuosien rispaannuttamat pukit ja tontut.

Loppiaisen loputtua alkaa arki. Parkinson vie silloin papan Töölöön. Me Rafun kanssa toivomme talven jatkuvan, jotta päivittäiset neljä lenkkiä sujuisivat mukavasti ilman jokakertaista tassupyykkiä. Ja talviauringon ihanaa paistettakin me toivomme - niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin.

Tässä kuvakooste menneestä, noin Valpurista loppiaiseen:

 Hyvää vuotta 2017 toivottavat mumska, pappa ja Rafu ❤❤❤