Sami Musti Jauhojärvi sanoi
olympialaisten parisprinttiin lähtiessään, että nyt on
voitettava, sillä nyt on viimeinen mahdollisuus voittaa
olympiamitali. Myös Aino-Kaisa Saarinen hiihti voittaakseen – ei
vain yrittääkseen parastaan ja katsoakseen mihin se riittää.
Aikulle voiton tavoittelu toi hopeaa ja pronssia, ei ihan kultaa.
Myös uskomattoman upeille Niskasen sisaruksille kisat olivat
todellinen näytön paikka.
Ja sokerina pohjalla: Suomen Leijonat
läksivät voittamaan joukkueena kapteeninsa Teemu Selänteen
johdolla pronssia ja saivat sen. Se oli kovalla työllä ja oikealla
asenteella voitettu pronssi.
Eivätkä kisojen ”voittajia”
suinkaan olleet vain mitalistit. Esimerkiksi viisivuotiaan
tyttärentyttäreni idoli, Kaisa Mäkäräinen, osallistui sitkeästi
vielä viimeiseenkin kisaan, vaikka mitalit tuntuivat olevan jo
lähtöviivalla tavoittamattomissa. Niinhän ne lopulta olivatkin ja
saivat Saran kyyneliin.
Pariviikkoinen urheilun huipputapahtuma
nostatti mieleeni vuosien takaisen ajatuksen asenteen merkityksestä.
Iltalenkillä Kontiontietä tallustellessani jopa vanha tuttu
kaavakin muistui mieleen:
HK = A x (so + ho)
eli
HENKINEN KAPASITEETTI
on
yhtä kuin ASENNE kertaa synnynnäisten ja hankittujen ominaisuuksien
summa.
Vähänkin matikkaa osaava voi tästä
päätellä, että asenne on kaikkein merkittävin tekijä tässä
yhtälössä. Jos nimittäin A on yksi, on myös kerroin yksi. Jos se
on kymmenen, kasvaa summa kymmenkertaiseksi. Tärkeintä on kuitenkin
huomata, että jos A on nolla, ovat kaikki tiedot, taidot ja
henkilökohtaiset ominaisuudetkin yhdentekeviä. Nolla kertaa mikä
hyvänsä luku, tuottaa nimittäin aina tulokseksi nollan.
HK-kaava on peräisin pitkäkestoisesta
muististani kouluttajavuosilta. Ikävää, etten muista sen
kehittäjän nimeä, mutta jonnekin Amerikan maille sen juuret
kuitenkin juontavat.
Joskus voikin olla
viisasta panostaa enemmän asenteeseen kuin tietojen ja taitojen
kasvattamiseen. Näin positiivisesti ajatellen: kun lasi on
puolillaan, on siinä vielä puolet jäljellä!
