torstai 24. joulukuuta 2015

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulu on taas...



Tähdet ripustettu ikkunaan, kestokuusi kannettu yläkertaan, eilen ostetut pienet ledituikut vaihdettu tänään toimiviin, joulumatto kaivettu esiin naftaliinista, rosollin ja mokkolooran ainekset hankittuina ja suurin osa lahjoista paketteihin kääräistynä. Ja hedelmäkakkukin on ollut jo pari päivää maustumassa. Näin pitkällä meidän joulu on tänään, vuoden lyhyimpänä päivänä.

Vaikka tekeillä onkin ihan vain pieni joulu, ollaan meillä tällä kertaa harvinaisen ajoissa asialla. Huomiseksi on listalla kauppareissu, jolla on tarkoitus hankkia loput jouluherkut, ja sitten vielä viimeistelyt, tärkeimpänä pukin pajan raivaaminen pois ruokasalista.


Viimeistään aattona pitää lahjakassi yhyttää pukinkonttiin. Tosin viime jouluna tytöt totesivat, että pukki tuli ihan itsekseen ja että vikkelät tontut olivat roudanneet valtavan lahjaröykkiön kodin alaovelle. Niihän siinä kävi. Ja saataa käydä tälläkin kertaa...

Huomenna, kun päiväkin on rippasen tämänpäiväistä pitempi, on joulu jo ovella. Lumeton joulu lupaa kaunista, kynttilöiden ja valojen loistetta sekä ikkunassa kauniisti kimaltavia vesipisaroita.

Lumi tulee sitten aikanaan, joulu huomisen jälkeen.


maanantai 7. joulukuuta 2015

Iloinen itsenäisyydestä

Itsenäisyyspäivän iltana tuntui hyvältä olla suomalainen. Kiitos omalle isälle ja kaikille niille, joiden ansiosta tämä on mahdollista. Sen vuoksi sytytin taas ikkunallemme kaksi kynttilää.

torstai 26. marraskuuta 2015

Lyhyen päivän iso ilo



"Me käytiin Mökkeröllä, siis minä Raffe-koira, pappa ja mumska. Käytiin ihan vaan katsomassa millaista siellä on marraskuun lopulla. No, vilpoisaa oli ja märkää ja hämäränhyssyä, pilvistä ja tasaisen harmaata. Paitsi oli siellä lunta, märkää lunta...

Mutta oli siellä iiihanaa, just niin ihanaa, kun kotoa lähtiessä arvelin. Huomasin, että mumska alkoi pakata tavaroita mökkerökoriin. Ja kun se laittoi sinne vielä kamerankin, olin jo varma, että Mökkerölle mennään. Pappa tosin puhui - kuten tavallisestikin - M-reissusta (etten minä vain liikoja innostuisi enkä ainakaan liian aikaisin).

Siellä minä sitten sain juosta ihan vapaana niin lujaa kuin tassuista irtosi. Ja irtosihan sitä!



Oli ihanaa myös nuuskutella lumesta ties mitä hajuja. Olisivatkohan olleet metsän eläinten? Ei sitä pappa eikä mumskakaan osannut selittää. Ne vain katselivat, että kaikki on Mökkeröllä myrskyn ja lumisateen jäljiltä OK.

Mumska vielä tallusteli lumessa kameran kanssa ja höpötti jotain kevään merkeistä. Marraskuussa? Sitten se näpsi muutaman kuvan ruusun ja omppupuun versoista ja rodon latvasta...



Minä sen sijaan pidin tarkasti huolen, että pääsin mukaan kotimatkalle. En yhtään kiukutellut autoon tulosta niin kuin ihan huvikseni tein kesä- ja syyskeleillä. Silloin oli kivaa tulla melkein karvanetäisyydelle papasta ja mumskasta ja kipaista pikapikaa pihan toiselle puolelle. Niin, nehän jaksoivat maanitella pikkukoiraa melkein hermostumatta uskomattoman pitkään... Nyt oli kuitenkin ehdottomasti päästävä mukaan kyytiin. Oli niin vilpoisaa eikä edes uusi sadetakkinikaan olisi pitänyt tällaista karvakuonoa lämpimänä iltaan saakka.



Mökkeröllä oltiin siis vain päivän valoisin aika eikä se pitkä ollutkaan. Mutta siellä oli ihana vapaus meikäläiselle pienelle city-koiralle, joka joutuu aina ulkoilemaan hihnassa tai valjaissa. Paitsi iltaisin, jolloin pappa päästää minut ihan itse menemään iltapisulle omalle kotipihalle. Mökkerön pihallla järjestämäni havahulinan ansiosta jaksoin ihan kylmän viileästi odottaa mumskaa, joka halusi vielä vilkaista järvimaisemaa, jossa jäähyhmä näytti hiipivän kohti ulappaa.




Semmoinen reissu se Mökkerö-reissu tänään oli."


maanantai 23. marraskuuta 2015

Ripaus lunta, pilkahdus aurinkoa


Pilkahdus aurinkoa, ripaus lunta ja raikas ilma piristivät tänään kummasti pimeiden syyspäivien sarjaa. Auringon pilkistelyä pilvien lomasta riitti vajaan tunnin verran, mutta luvassa lienee vielä lisää ihailtavaa, verenpunainen taivaanranta.


perjantai 23. lokakuuta 2015

Kirjaklassikko


Ilonan kanssa luettiin tänään ihan oikeasti ensimmäisen kerran yhdessä kirjaa. Kirja oli etuudestaan tuttu mumskalle lähes seitsemän vuoden takaa. Silloin sitä luettiin Saran kanssa. Neppulikin tutustui aikoinaan sen hauvaan, kisuun, leppikseen ja sammakkoon.
Ja opushan on tietenkin nimeltään Ensimmäinen eläinkirja!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Hauvavauvasta havahauveliksi


Vuosi sitten meille muutti pikkuruinen hauvavauva.

Kinkun, rapsujen ja rakkauden avulla Rafusta on kasvanut komea karvapallo, jonka ulkoinen olemus hämää. Valtavan, pehmoisen karvakerän sisällä asustaa hoikka ja tunteellinen, Mökkeröllä kiitävän jellonan hahmoinen ihana ja älykäs havahauveli, Raffeli.




torstai 8. lokakuuta 2015

Syksympi syksy


Pikavisiitti Mökkeröllä osoitti, että pakkasta on ollut viime öinä runsaasti. Vielä iltapäivälläkin kuura peitti varjoisat paikat ja viimeiset kukkijat olivat saaneet kullankeltaisen sävyn.


Kylmästä viis! Rafu-koira nautti taas täysillä vapaudestaan ja pisti pystyyn aidot havahulinat.



maanantai 5. lokakuuta 2015

Mökkerön syksy



 Syksy - ihan jokapuolella. Viimeiset sitkeät kukkijat muistuttavat vielä kesän kukkaloistosta.


Mutta rodot valmistautuvat jo kevääseen.


Kesän satoa korjattiin Mökkerön mansikkamaalta, mustikkametsästä, punaisista ja mustista viinimarjapensaista ja viimeksi punaiseksi pilkuttuneesta lähimetsästä.


Mökkeröllä oli ihanan vapaata ja mukavaa.


Mökkerön kesä tuotti mumskalle huikean määrän kukka- ja ötökkäkuvia. Tässä vielä niistä pari muistuttamaan, että aurinkoisia päiviä oli ihan riittämiin... Elokuussa ritariperhosen muhkea toukka herkutteli rannalla vaaleanpunaisen koiranputken kukinnoilla ja Mökkerön pihapöheiköstä ilmestyi loppukesällä upeita, valkoisia liljankukkia.