Asenne ratkaisee!

Sami Musti Jauhojärvi sanoi olympialaisten parisprinttiin lähtiessään, että nyt on voitettava, sillä nyt on viimeinen mahdollisuus voittaa olympiamitali. Myös Aino-Kaisa Saarinen hiihti voittaakseen – ei vain yrittääkseen parastaan ja katsoakseen mihin se riittää. Aikulle voiton tavoittelu toi hopeaa ja pronssia, ei ihan kultaa. Myös uskomattoman upeille Niskasen sisaruksille kisat olivat todellinen näytön paikka.

Ja sokerina pohjalla: Suomen Leijonat läksivät voittamaan joukkueena kapteeninsa Teemu Selänteen johdolla pronssia ja saivat sen. Se oli kovalla työllä ja oikealla asenteella voitettu pronssi.

Eivätkä kisojen ”voittajia” suinkaan olleet vain mitalistit. Esimerkiksi viisivuotiaan tyttärentyttäreni idoli, Kaisa Mäkäräinen, osallistui sitkeästi vielä viimeiseenkin kisaan, vaikka mitalit tuntuivat olevan jo lähtöviivalla tavoittamattomissa. Niinhän ne lopulta olivatkin ja saivat Saran kyyneliin.

Pariviikkoinen urheilun huipputapahtuma nostatti mieleeni vuosien takaisen ajatuksen asenteen merkityksestä. Iltalenkillä Kontiontietä tallustellessani jopa vanha tuttu kaavakin muistui mieleen:

HK = A x (so + ho)

eli

HENKINEN KAPASITEETTI 

on yhtä kuin ASENNE kertaa synnynnäisten ja hankittujen ominaisuuksien summa.

Vähänkin matikkaa osaava voi tästä päätellä, että asenne on kaikkein merkittävin tekijä tässä yhtälössä. Jos nimittäin A on yksi, on myös kerroin yksi. Jos se on kymmenen, kasvaa summa kymmenkertaiseksi. Tärkeintä on kuitenkin huomata, että jos A on nolla, ovat kaikki tiedot, taidot ja henkilökohtaiset ominaisuudetkin yhdentekeviä. Nolla kertaa mikä hyvänsä luku, tuottaa nimittäin aina tulokseksi nollan.

HK-kaava on peräisin pitkäkestoisesta muististani kouluttajavuosilta. Ikävää, etten muista sen kehittäjän nimeä, mutta jonnekin Amerikan maille sen juuret kuitenkin juontavat.

Joskus voikin olla viisasta panostaa enemmän asenteeseen kuin tietojen ja taitojen kasvattamiseen. Näin positiivisesti ajatellen: kun lasi on puolillaan, on siinä vielä puolet jäljellä!