tiistai 4. helmikuuta 2014

Mitä tehdä kun ei voi tehdä mitään...



Voi vain uskoa ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Voi kuivata hikoavia kämmeniään, voi selata nettiä, katsoa telkkarista ihan mitä sattuu tulemaan... Voi tietenkin myös yrittää neuloa, mutta hikoavien kämmenten vuoksi siitäkään ei tule mitään.

Voi soittaa tyttärelle ja yrittää olla reipas. Voisi soittaa myös pojalleen, mutta kun ei ole reipas, ei soita.

Voi tarkistaa vielä kerran reitin rautatieasemalta sairaalaan, printatakin sen varmuuden vuoksi mukaan. Ja sitten pitää vain toivoa, että kaikki menee niin kuin pitääkin.

Tästä siis kipinkapin asemalle ja junaan ja asemalta taas kipinkapin Töölön sairaalaan pappaa tapaamaan...

* * *
Odotin, istuin ja odotin, join kahvin sairaalan kanttiinissa ja odotin. Osastolla tiedettiin vain, että pappa oli viety heti aamusta leikkaukseen. Niin pitikin, mutta minun luvattiin tulla häntä katsomaan ”jo” kolmelta iltapäivällä.

Heräämöstä kärrättiin joku osastolle, sitten joku toinen ja joku kolmaskin... Noin tunnin tuskallisen odottelun jälkeen notkuin hermostuneena jo suljetun röntgenosaston käytäväsohvalla. Puhelin soi. Pappahan siellä sanoi olevansa huoneessa 1 ja aika hyvässä kunnossa!

Ja ihan oikein pappa muistutti minulle, että tämä on vain osa operaatiota. Nyt on tekniikka olemassa ja siihen tarvitaan vielä oikeat dropit ja säädöt. Rankasta päivästään huolimatta hän totesi, että naapurit huoneessa potevat niin vaikeita sairauksia, ettei omasta paljon kannattaisi puhua...

Nyt pitää vain uskoa ja toivoa, että loputkin toimenpiteet menevät hyvin, ja kiittää kaikkia ystäviä, jotka ovat kysyneet papan voinnista ja lähettäneet hänelle terveisiä. Kiitos niistä. Ne ovat aivan varmasti antaneet voimaa ja uskoa siihen, että vaikeuksien kautta mennään parempaan.


Ja lopuksi vielä: Pappahan ei olisi pappa ellei puhuisi leikkauspöydällä ollessaankin juoksemisesta tai hiihtämisestä. Tällä kertaa puheeksi tuli juoksu, maraton. Siinä hereillä ollessaan hän oli kysynyt kirurgilta lupaa ilmoittautua 10. maratonilleen. Ihan vielä sitä sitä ei kuulema hellinnyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti