perjantai 31. tammikuuta 2014

Lunta tupaan!



Takana ovat nyt tämänkertaiset aurinkopäivät, kylmät ja kirkkaat, päivät, jolloin tapasimme jälleen pienet, rakkaat pojat ja tytöt – yhdessä ja erikseen.

Pojanpojat tulivat viime viikonloppuna Pohjanmaalta, halasivat tulleessaan ja lähtiessään. Siinä välissä leikittiin, kaivettiin esiin isin ihanat pikkuautot, Scaniat, paloautot, poliisibiilit ja hurjat menijät, tavattiin Riksun Ihaa, Kenkätalon väki, hiireksi muuntunut Rotta...



Jo perinteiset serkkubileet järjestettiin lauantai-ilta, jolloin serkkutytötkin osallistuivat autoleikkeihin. Perinteisesti Niklas muuntui Saran ja Nean hoitamaksi vauvaksi, ja muutenkin talossa vallitsi melkoinen vilske.


Uusi serkkukuvakin saatiin aikaisiksi komentamalla kaikki lapset riviin sohvalle. Ja kun mumska oli hyvin valmistautunut ja nopea, tallentui muistojen vakuudeksi muutama hassunhauska ruutu menohalujaan hetkisen pidättelevistä serkuksista.


Pipopäinen pappa

Kun kaikki lähiaikojen suunnitellut operaatiot ovat onnellisesti ohi, asustaa meillä pian pipopäinen pappa! Pappa saa tiistaiksi Töölön sairaalassa suunnitellussa aivoleikkauksessa apua parkinsonin tautiin ja aikoo kätkeä siitä tulevat arvet piiloon pipon alle. Uutta, tulevaa lookiaan pappa pohjusti jo tyttöjen vierailulla pukeutumalla mumskan virkkaamaan mustaan pipoon.

Tämän kummallisen tammikuun päättyessä olemme papan kanssa toiveikkaita. Toivomme muutosta.

Tammikuussa tiet ja polut ovat kimaltaneet iltaisin kuin olisivat olleet hopeahileellä päällystettyjä. Puut ja pensaat ovat olleet hienon huurun peittämiä ja kuu sekä yötaivaan kiertolaiset häikäisevän kirkkaita. Nyt harmaalta taivaalta leijailee jo hiljalleen lumihiutaleita. Ensi yönä tulee tuisku, muutos sekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti