… ainakin, kun se merkitsee vuosia.
Mielestäni se on paljon enemmän kuin 89, vaikka lukujen ero
elämässä onkin vain yksi yö, tai tarkemmin ottaen vain sekunti.
Kun äiti täytti eilen 90, on pakko uskoa olevansa itsekin jo iäkäs.
Ainakin aikaa viisastua on ollut runsaasti.
Nyt isomummi elää 10.
vuosikymmentään, on vain 10 prosenttisesti vajaa 100-vuotias. Se on
paljon se!
Ison 90 vuoteen on sisältynyt
monenlaista, paljon työtä ja enimmäkseen hyvää ja liikunnallista
elämää. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet vaikeita, elämää
ilman kantavia jalkoja, elämää toisten avun varassa vuoteessa
seurana lähes oireeton sairaalabakteeri. Mutta juuri sen vuoksi
kaikki ison vähäiset vieraat ovat sinihanskaisia ja hoitajat
tiukasti hengityssuojaimin ja esiliinoin suojautuneita.
Mutta onneksi isolla on
lapsenlastenlasten kuvia ja piirustuksia, kukkia ja telkkari. TV
tarjoaa hänelle samaa ohjelmaa kuin meille muillekin, viihdettä,
luontodokumentteja ja sarjoja. Isomummin suosikkeja ovat luonto,
eduskunnan kyselytunnit sekä monipuolisesti urheilu. Ja ihan viime
päivinä olen huomannut, että Pikkukakkonenkin on ihan kova juttu.
Ja tärkeimpiä uutisia ovat mumskan
kertomat kuulumiset. Mitä tänään kuuluu Saralle, Niklakselle,
Nealle, Eliakselle ja Rafu-koiralle. Niitä lähdenkin nyt
kertomaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti