Taas kerran pitää myöntää, että
mumska on hämäläistynyt oikein perin pohjin. Niinpä hän tässä
illalla laittautui taas tunnin myöhässä lenkille ja ryhtyi
katselemaan korkealle taivahalle. Kovin pimeään paikkaan hän ei
nyt päässyt, mutta sen verran varjoisaan, että tummuudesta erottui
tuttu Otava ja joitakin himmeämpiä tähtiä - ja tietenkin ne pari
suurta kiertolaista (?), jotka ovat viime päivinä näkyneet
komeasti jo alkuillasta. Mutta ei reposia!
Epäilen kyllä, ettei taivaantulia
ollut enää kunnolla näkyvissäkään, sillä Nurmijärven
havaintoaseman punainen pylväs oli viime tunnin aikana jo hyvin
matala edellistuntiin verrattuna. Ja kun kerran Otavan seitsemän
tähteäkin näkyivät, olisi ison loimotuksen kyllä pitänyt näkyä
kaupungin valosaasteessakin.
Valoa Riksun pimeyteen toivat sen
sijaan radan ja sahan valojen kiilat ja höyryt, Prisman valotolppa,
kirkonmäen valaistus sekä Rautatienpuistossa vielä jollakin
parvella loistavat siniset jouluvalot. Valoa kaupungissa tuntui tänä
iltana olevan enemmän kuin tarpeeksi, vaikka yleensä katuvalot ovat
tuntuneet vain vaivaisilta tuikuilta.
Näin tässä vaan taas kävi, vaikka
Tuomas laittoi hyvissä ajoin alkuillasta revontulivaroituksen ja
uutisissa luvattiin komeaa leiskuntaa ihan etelässäkin. Hienoja
kuvia illan taivaallisesta näytöksestä löytyykin mm. Ursan
Taivaanvahdista,
http://www.taivaanvahti.fi/observations/browse/pics/0/observation_id.
Suurin osa kuvista on otettu jo tuntia ennen kuin mumska pääsi
jalkeille...
Revontulikuvan sijaan liitän tähän
nyt kuvia räiskähtelevästä Rafustamme. Uusi kampaustyyli, joka on
ollut käytössä pari päivää, on osoittautunut hyväksi ja hyvin
huvittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti