keskiviikko 11. syyskuuta 2013

11. syyskuuta



Kummallinen päivä, tämä Riihimäen kaupungin nimikkopäivä, päivä, jota juhlistetaan täällä kotikaupungissa liputuksin, virallisin kunniakäynnein ja moninaisin sirkushuvein. Juurensa se juontaa jo vuodelta 1870, jolloin Riihimäki-Pietari -rata avattiin virallisesti 11. syyskuuta.

Sama päivämäärä, 11. syyskuuta, on kirjautunut myös maailmanhistoriaan. Viime vuosisadalla, vuonna 1973, historiaan kirjoitettiin Chilen sotilasvallankaappaus ja Latinalaisen Amerikan ensimmäisen vapailla vaaleilla valitun vasemmistolaisen presidentin, Salvador Allenden, kuolema presidentin palatsissa käytyjen taistelujen päätteeksi.

Vuonna 2001 syyskuun yhdentenätoista tuli koko joukko merkintöjä historian kirjoihin. Olin ollut tuon päivän uravalmennusryhmäni kanssa Hyvinkäällä. Työpäivän päätteeksi pakkasin koulutuskamat autoon ja olin juuri kaartamassa vanhalle kolmostielle, kun radiosta kuului uskomattomia. Uutistoimittaja luki lähes hengästyneenä uutista ensimmäisestä iskusta WTC-kaksoistorneihin. Ja hetken päästä toisen lentokoneen törmäyksestä... Loppuillan uutiset terrori-iskujen vaiheista muistaakin varmasti jokainen, joka oli tuolloin tolkuissaan.

Se ikimuistoinen ilta, vähän käänteisesti ymmärrettynä, kului tiukasti kotisohvalla telkkarin äärellä. Muu perhe oli maailmalla, pappa työmatkalla, poika opinnoissaan ja tytär teatterireissulla Helsingissä; vain järkyttynyt minä ja aina yhtä lutuinen Russu-koira kotona.

Kun Riihimäellä sitten seuraavina vuosina ryhdyttiin suunnittelemaan nimikkopäivän viettoa, oli ratkaistava voidaanko syyskuun 11. päivänä järjestää juhlallisten tapahtumien lisäksi hauskoja ja viihdyttäviäkin. Voidaan, oli pohdintojen lopputulos. Todettiin, että elämän on jatkuttava historiallisista päivistä huolimatta.

Lopulta Riksussa intouduttiin järjestämään nimikkopäiväksi niin paljon ohjelmaa, että siitä koostui kokonainen Riihimäki-viikko jo perinteisine Asematapahtumineen ja koululaisviesteineen, näyttelyineen ja konsertteineen. Sitä viikkoa eletään nyt, ja hartain toiveeni on, ettei tämä viikko ja erityisesti tämä päivä tuota suuria merkintöjä historiaan eikä Syyrian suunnalta kuuluisi lisää kamalia.

Riihimäki-päivän kunniaksi – tai siitä huolimatta – aion mennä illalla liilaan pukeutuneena kannustamaan paikallista käsisporukkaa, Dynamoa, voittamaan Suomen Cupin 2. kierroksen matsissa Dickenin! Näin tänään, 143 vuotta Pietarin radan avauksen jälkeen, päivänä, jolloin uutisissa kerrotaan venäläisten viisumivapauden tuovan meille huikeasti lisää sekä turisteja että rikollisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti