Syksy - nyt!

Kahinaa, keltaista, oranssia ja vielä vähän vihreääkin. Tiukka vihuri juoksuttaa kuivia lehtiä pitkin kadun vartta. Aurinko kultaa koivujen latvat, joista sataa alas lisää keltaista ja kahisevaa... Riksun harjumaisema syysasussaan hätkähdyttää: Joko nyt taas on syksy? Nytkö, vaikka on niin lämmintäkin?

Tuo oli eilen. Tänään Helsingissä tuuli tuntui tuimalta, vettä vihmoi niin, ettei sateenvarjosta ollut suojaksi, ja lopulta moottoritiellä sitä tuli kuin kaatamalla. Maisema oli harmaa, vetinen.

Syksy on minulle vuodenajoista mieluisin. Ei siksi, että silloin tulee kylmä ja silloin pitää pukeutua oikein ulos lähtiessään. Syksy on suosikkini väriensä sekä kirpeitten ja kuulaitten päivien vuoksi. Ja melkeinpä parasta siinä ovat aamut, jolloin valkoinen kuura peittää maan.

Jotenkin tämä syksy tuli kuitenkin kuin varkain. Suurin syy siihen lienee kaupungin keskustassa asuminen. Hämeenkadun lehmukset ovat vielä vihreitä ja kukkaistutuksetkin parhaimmillaan. Toki oman talon ruukkuihin istutetut ruusut väsähtivät jo aikaa sitten. Tilalle vaihdoin kullankeltaiset krysanteemit.

Syksyä enteili myös yhtäkkinen intoni neuloa pieniä villasukkia pienille ystävilleni. Ensimmäiset kaksi paria matkasi Pohjanmaalle jo heinäkuun lopulla pojanpoikien kassissa. Pinkinsävyisiin kutimiin siirryin elokuussa, ja viime viikolla testattiin tyttärentytärten kanssa sukkien sopivuus iloisesti tanssien.

Nyt, talvea enteillen, tekeillä on villapuku, jonka pitäisi taata Saralle lämpöinen olo talven kovimmillakin pakkasilla. Niihin sentään lienee vielä aikaa...