Pääsiäinen ihan itseä varten

Tutut pienet tiput, puput, höyhenet, munat ja muut meidän perheen pääsiäiseen pitkään kuuluneet koristeet olivat vielä aamulla keittiön yläkaapissa, joulukoristeiden alla. Hetken kävikin jo mielessä, että antaako niiden ollakin – vai ottaako sittenkin esille, sillä tänä pääsiäisenä on odotettavissa vieraita vasta toisen pääsiäispäivän iltapuolella. Silloinhan pääsiäinen onkin jo melkein ohi.

Kun kuitenkin juhlan tärkeimmän herkun, pashan, muotti, resepti ja valutusharso olivat samassa säilössä pikkuhilpehöörien kanssa, oli oikeastaan helppo ottaa ne kaikki esille siitäkin huolimatta, että vuosia pashan maistelijoiksi ilmoittautuneet vieraat ovat nyt päätyneet mämmin syöjiksi.

Niinpä keramiikkaiset kanat ja lasiset riihimäkeläismunat, itse maalatut suklaamunat, ranskalaiset cloisonne tekniikalla valmistetut munat ja todennäköisesti Valamosta kotoisin olevat kivinen ja puinen pääsiäismuna koristavat tälläkin kertaa ohraviljelmien kera kotia – ihan vain itseämme varten. Samaa vanhaa perinnettä noudattaen söimme tänään pitkäperjantaina kalaa ja pasha sekä sen oheistuotteet, marengit, valmistetaan pääsiäisaamuksi.

Mielestäni sääkin oli tänään oikea pitkäperjantain sää: aamupuolella aurinko pilkisteli pilviharson takaa ja on tullut iltaa kohden mentäessä reippaammin näkyville taivaalla soutelevien poutapilvien välistä. Perinteistä poiketen luonto on kovin keväinen, sireenin silmut puhkeamaisillaan ja järvet lähes jäättömiä. Muistan nimittäin muutaman aivan toisenlaisen pitkäperjantain. Silloin hiihdettiin Joensuussa Pyhäselän jäällä kaupungin rannasta Pyhäsaareen ja takaisin.