Kätköilyä

Tuomas ja Sanna käväisivät meillä alkuviikosta. Kun tärkeimmät kuulumiset oli vaihdettu, päätimme lähteä ulos, lähiluontoon. Siniharmaista, taivaalla kiitävistä pilvistä huolimatta jätimme sadevarusteet pirttiin.

Lähdettiin lähelle. Pappa ja poika näpräsivät hetken kännyköitään, ja sitten suunnattiin takaviistoon, aseman suuntaan.

Kyselin, että mihin nyt ja miksi. No, siksi, että mentäisiin etsimään kätköä – geokätköä! Kun tapani mukaan tulin porukkaan viimeisenä, en ehtinyt kovinkaan hyvin perehtyä ennalta projektiin. Siinä sitä sitten mentiin vauhdikkaasti askeltaen.

Mentiin, muttei kauas. Ihan lähistöllä kännykkäkompassit alkoivat kertoa lupaavasta kätköstä. Metri tai pari vasemmalle, siinähän sen pitäisi olla! Tai sitten tuolla portaiden vieressä tai puunkolossa... Kaikkia niitä koloja ja nurkkia tirkistelimme – tosin tuloksetta.

Oikeaoppisesti lopulta luovutimme ja vaihdoimme etsintäpaikan muutaman sadan metrin päähän. Siellä olisi toinen kätkö, ihan keskellä kaupunkia, ihan lähellä sitä toista. Meillä Riihimäellä kätköjä on kymmeniä...

Kun sielläkin nelikkomme hyöri ja pyöri innokkaasti, mutta kuitenkin tuloksetta, päätimme kävellä hieman kiertäen kotiin. Ja silloin tietenkin ne siniharmaat kiitävät pilvet repesivät ja roiskauttivat niskaamme oikein kunnon vesiryöpyn lämpöistä kesäsadetta. Litimärkinä ohitimme siis kummatkin kätköpaikat.

Päivänä seuraavana pappa kalibroi kännykkänsä kompassin ja yritti uudelleen. Kätköt olivat ja pysyvät edelleenkin meiltä piilossa. Sanna kertoi, että kytemään jäi hurja polte löytää ne, ja siellähän ne aarteet yhä odottavat löytäjiään.

Mumska innostui harjoituksesta niin, että tutustui aiheesta hyvin kertovaan sivustoon osoitteessa http://www.xn--geoktkt-8wa8n.fi/ ja suosittaa sitä esimerkiksi kaikille niille, jotka tarvitsevat määränpään tai tehtävän lähtiessään ulos kävelemään.