Kohtaamisia ihan muussa maailmassa

Intoa puhkuen lähdettiin keskiviikkoaamuna noin parinsadan kilometrin matkaan. Arvioitu matka-aika oli kaksi tuntia ja kaksi minuuttia. Mukana oli kaksi äitiä, joista toinen mumska, ja kaksi pikkutyttöä, mumskan tyttärentyttäret, - kaikki muumifaneja.

Noin kahdensadan kilometrin päässä Riksusta pysähdyttiin ja vaihdettiin ajopeliä. Muuhun maailmaan matkattiin ensin bussilla ja sitten kävellen. Muu maailma, aivan presidentin kesäasunnon naapurissa, otti meidät hymyillen vastaan, ja me kipaisimme vielä aamusta avaralle raitille.

Ensimmäinen paikallinen vastaantulija oli hurjannäköinen Haisuli, nimestään huolimatta ihan hajuton ja harmiton tyyppi. Hemulin halikin enteili jännää päivää.

Muumipappa joutui ulkona lasten piiritykseen ja sisällä hänen kirjoituskoneellaan moni kokeili kirjailijantaitojaan. Voi mitä kaikkea sen telalla lukeekaan!

Vastaan tulivat myös muumipeikko ja -mamma sekä Niiskuneiti – kaikki halinarvoisia.

 Muumimaassa arvot ovat kohdallaan, vaikka kaupallisuus ihan pakosta onkin tullut kuvaan mukaan. Myös muuta ruokaa kuin mamman keitoksia on tarjolla. Nepun ja Sapun sapuska taisi olla peräisin joko Papan Pannusta tai Pikku myyn Perunateatterista.

Teatteria nähtiin Emman lavalla, jossa muumiperheen ydinporukka pisti jalalla koreasti, heitteli lättysiä ja välillä toisiaankin. Paikalle marssi myös ryhdikäs Vilijonkka porukoineen.

Mihin vielä mentäisiinkään?

Papan laivalle ja sieltä uimahuoneelle.

Satupolku kieputteli noidan tiluksilla, läpi kimuranttisen labyrintin ja vähän pelottavienkin hattiwattien mailla. Ja koska ilmassa oli ukkosta, kipaisimme pikaisesti pois sinisinä hehkuvien hattiwattien luolasta. Luvassa oli nimittäin runaasti lisävirtaa noihin kummallisiin otuksiin.

Koskireittiä pitkin noustiin sitten valtakunnan näköalapaikalle. Matkalla sinne Sapusta ja Nepusta tulikin Tiuhti ja Viuhti.

Ja ne kaksi kaverusta kipaisivat vielä Muumimaan paloasemalla.

Sitten oli aika huokaista ja tunnustaa, että väsy tuli. Mutta väsystä huolimatta sisarusten mielestä Muumimaailmassa ”kaikki oli kivointa”. 

Sen kivan jälkeen jäljellä oli taas ne parisataa kilometriä kotiin, mutta ”satu elää” niin Naantalissa kuin Toivontiellä Riksussakin. Halaamisiin!