Tämä joulu meni jo

Tämän joulun piti olla pitkä, aatto keskiviikkona, Tapaninpäivä perjantaina, perään lauantai ja vielä sunnuntaikin. Sitten pari arkipäivää ja uudenvuoden aatto ja päivä... Työelämässä tuo olisi tiennyt duunarille todella pitkää juhlaa ja yrittäjälle melkoista päänsärkyä lukuisine tehottomine työpäivineen. Eläkkeellä päivät ovat soljuneet toinen toisensa perään eikä juhlaähkyä ole ollut!

Mutta tuli tämäkin joulu kuin yllättäen - kuten joulut yleensä. Sen vuoksi ja vanhasta tottumuksesta oli helppo jättää suursiivoukset ja isot leipomisurakat tekemättä. Joulusiivoukseksi riitti nytkin kunnollinen imurointi kuten pahimpina ruuhkavuosina. Kinkku ja kalkkunakin jäivät tällä kertaa meiltä kauppaan, ja silti joulu tuli. Sen toi tuisku.

Meidän joulu alkoi oikeastaan jo viime viikolla Saran kuvisjoululla, Nean päiväkodin joulujuhlalla ja pikkupoikien kanssa vietetyllä pikkujoululla Jyväskylässä. Siellä pojat sanoivat, etteivät ole pieniä – vaan isoja. Niinhän he. Pojat olivat kasvaneet ja oppineet monta asiaa sitten viime tapaamisen. Tänään Niklas täyttikin jo kuusi vuotta.

Pikkujoulun ohella pojat tutustuivat myös perheen uusiin, karvaisiin kavereihin, Miiru-kissaan ja Rafu-koiraan. Nuo karvakuonot tapasivat toisensa ensimmäisen kerran ja tekivät tuttavuutta myös keskenään – viisaasti varoen, niin, että vaurioitta selvittiin.

Keski-Suomessa lunta oli jo sen verran, että saattoi hyvin uskoa joulun olevan lähellä. Meille Riksuun talvi tuli toden teolla vasta aattona. Lunta pyrytti silloin niin sankasti, että oli jo mietittävä kuinka joulupukki pääsisi perille pitkällä matkallaan.

Mutta ei hätää: pukki kolisteli Toivontielle ihan lupaamansa aikataulun mukaisesti; tuli ihan omana itsenään – ilman säkkiä! Siitäpä pienet tytöt huolestuivat, mutta pukki selvisi pälkähästä selittämällä, että tontut hoitavat säkkien kuljetukset ennalta laaditun logistiikkasuunnitelman mukaisesti. Ja ihan yht'äkkiä: siinähän ne olivat, säkit, pussit ja muuta lahjanyssykät, Toivontien eteisessä!

Uskomattoman kilttiä porukkaa Toivontiellä asustaa, kun lahjamäärän muistaa. Tytöt saivat toivomansa ja aikuiset ylläreitä, talon isäntä peräti viisi kotikutoista villasukkaa. Sukat oli mumskakin kutonut kaikille lähisuvun aikuisille ja lapsille väsäsi kuvakirjat viime joulusta tähän saakka.

Meillä kinkuton ja kalkkunaton joulu sujui maittavasti, kun oikeisiin makusteluihin päästiin aattoiltana Toivontiellä. Sen jälkeen joulunajan perinnelihat korvattiin possun sisäfileellä ja parmesaanikanafileillä. Piparit noudettiin kaupasta, mutta suklaatryffelit ja lohipiiraat piti mumskan sentään kokata ihan itse.

Tämä joulu on ollut hiljaista oleskelua, kynttilänvaloa, karkkeja, elokuvia ja pienen koiran kanssa telmimistä. Se on ollut nopeita ja pikaisia pyrähdyksiä lähimpään lumihankeen ja pieniä lenkkejä kaupungin keskustassa.

Tänä jouluna olen kaivannut vain omaa ”joulutähteäni”, sitä, joka lapsena ilmestyi joulun alla alkuillasta Kalevankadun eteläpään ylle ja jonka olen mielestäni pongannut iltataivaalta useimpina jouluina. Nyt taivas oli ilta toisensa jälkeen pilvien peitossa. Kirkkaan joulupäivän iltana sieltä kuitenkin kurkisteli kuvankaunis kuun sirppi, kirkas ja kivasti kallellaan oleva.