Taas on yksi vuosi lopuillaan. Tämä
oli aika kummallinen ja varmasti erilainen kuin aikaisemmat, monin
osin ennalta arvaamaton. Hyvä se oli ainakin siksi, että mumskan ja
papan perheeseen tuli hauvavauva, Rafu.
Rafu on tuonut iloa ja säpinää niin
arkeen kuin juhlaankin. Se on leikkinyt ja koiraillut, mutta myös
osallistunut siivoukseen ja remontointiinkin. Se haluaa olla kaikessa
mukana - ja onkin.
Juuri nyt tuntuu, että
meillä on perheessä murkkuikäinen hava, joka tietää mitä tahtoo
ja komentaa ärhäkkään äänekkäästi, jos vanhukset eivät
ripeästi toteuta sen toiveita. Toisaalta meillä on maailman
suloisin ja pehmoisin koiruli, joka seuraa uskollisesti
huoneesta toiseen ja nukkuu koiranunta tiiviisti aivan jalkojen juuressa.
Tämä pieni karvainen otus
on nyt neljän puolen kuukauden ikäinen, joten sen vuosi jäi vielä
vajaaksi. Mutta uuteen vuoteen lähdetään tästä uusin kujein...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti