Yökylävieraita

Kaksi lauantaita, kaksi pientä tyttöä ja kaksi pientä poikaa – meidän yökylävieraitamme. Tytöt keksivät ihan itse tulla kylään sen sijaan, että mumska ja pappa olisivat olleet iltavahteina Toivontiellä. Pojat matkasivat seuraavana viikonloppuna pitkän matkan kylään Pohjanmaalta Riksuun.

Autot, traktorit, bussit, rekat, kuormurit ja pari lentsikkaakin ilmestyivät poikien myötä kuin tyhjästä olohuoneeseen, jossa ne päristivät, peruuttivat, parkkeerasivat ja tietenkin myös kolaroivat kovaa vauhtia. Mutta ei hätää: ne ovat kestäneet jo reilut kolme vuosikymmentä kulutusta eikä niiden vaihtoarvo ole laskenut lainkaan viime vuosikymmeninä. Isin pikkuautot elävät nyt uutta renessanssia oltuaan vuosikausia tiukasti laatikoissa varaston perukoilla.

Mutta kyllä pojat osasivat kokatakin. Muutama vuosi sitten keittiöstä kadonneella parilla pikkukauhalla he hämmensivät hämmästyttävän herkullisia annoksia meille aikuisille. Osansa herkuista sai myös iki-ihana Ihaa.

Tytöt sanoivat heti sisälle tultuaan, että laita meille Pikkukakkonen, ja pappahan sen netistä löysi mukavine tehtävineen ja peleineen. Tyttöjen iltaan kuului myös papan karaoke ja Nennen tanssit.

Kun yökylävieraiden oli aika painua unten maille, oli meno kahtena lauantaina aika erilaista. Pojista pienempi räväytti ensin silmänsä suuriksi, koska oli saanut lasten matkasängyn sijaan oman patjan ja pussilakanaksi isältä perityn Disney-lakanan, ja käpertyi sitten tyytyväisenä Ankkalinnan hymyilevän poppoon suojiin. Isoveli nukahti tyytyväisenä Karvis-kissan lomalakanoissa.

Tytöille olin pedannut vaihteeksi vaaleanpunasävyiset lakanat – kuin prinsessoille ikään. Lakanat olivatkin ihan ok, mutta missä oli uni? Uni ei meinannut tullaa millään... Vasta kun pohdimme yhdessä, että yökylässä pitää kyllä nukkuakin, jotta se olisi oikea yökylävierailu, työt saivat unen päästä kiinni. Nukuttajaksi tarvittiin välillä pappa, välillä mummi ja yrittipä sitä myös Ihaa.

Mutta yön jälkeen valkenivat aamut, ne hiljaiset ja unisenoloiset, ne hetket, jolloin lapsenlapset olivat yökylävierailun ansiosta vielä puoliunessa, vasta heräämässä ja keräämässä voimia uuteen päivään. Tytöt pappa vei aamiaisen jälkeen jätskille kirkkopuistoon ja pojat tyttöjen luo serkkutapaamiseen.

Tapaamisessa kaikki temppuilivat tavallaan leikkipuiston telineissä rohkeasti ja reippaasti. 

Papan johdolla rakennettiin vielä hiekkalinna vallituksineen ja tunneleineen. 

Ja lopulta saatiin Elias, Sara, Niklas ja Nea istutetuksi hetkeksi puiston penkille – serkkukuvaan!