lauantai 9. marraskuuta 2013

Isien ketju


Kosti, Aulis, Teppo, Tuomas – ukki, isä, aviomies, poika – isiä kaikki.

Kosti, isäni isä, minulle ukki, herrasmies klassisine lierihattuineen ja kävelykeppeineen astelee muistoissani arvokkaasti Joensuun katuja, tervehtii kohteliaasti vastaantulijoita ja tuntee melkein kaikki – ainakin aikuiset.

Ukki oli minusta vähän pelottava vanha herra, jolle piti joulu- ja kesälomien alkaessa käydä näyttämässä todistus ja saada siitä kiitokset. Ukin luona nautittiin myös serkkujen kanssa monet jouluillalliset, syötiin kilpaa taloudenhoitajan vadille väärin päin asettelemaa kinkkua ja vähintään kahta laatua täytekakkua ja jätettiin aina lipeäkala väliin. Ukki oli liikemies, joka toimitti lähiseudun kauppoihin valtavia, pyöreitä tahkojuustoja, appelsiineja ja banaaneita...

Isäni Aulis, lasteni ukki ja lastenlasteni tarinoissa isoukki, oli nimensä veroinen mies, avulias ja aina valmiina auttamaan kaikkia. Minä olin isän silmäterä, ”Repuna”, jolle isä olisi tuonut tähdenkin taivaalta, jos se vain olisi ollut mahdollista. Isänsä tavoin hän oli karjalainen kauppa- ja herrasmies kiireestä kantapäähän ja hänkin taisi tuntea melkein kaikki kaupunkilaiset.

Isä oli sodan nuorena kokenut ja sota jätti vääjäämättä jälkensä häneen. Viimeinen juhla, johon hän osallistui vain viikkoa ennen kuolemaansa, oli valtakunnallinen veteraanijuhla. Toukokuun viidentenä, vuonna 2000 olin saattamassa isää ”tuonilmaisiin” kiitollisena yhteisistä vuosista ja myöhemmistä tapaamisistamme. Vasta itsekin mummina olen oivaltanut, kuinka tärkeitä vierailumme ukin ja mummin luokse olivat – ja tärkeimpiä kaikista lastenlasten näkemiset.


Teppo, puolisoni, nykyisin pappana eniten kutsuttu, on poikani ja tyttäreni isä ja nykyisin myös kahden pojanpojan ja kahden tyttärentyttären pappa, oman isänsä mukaisesti nimettynä. Tässä isien ketjussa nuorin on Tuomas, Niklaksen ja Eliaksen isi.

Hyvää, ansaittua isänpäivää Tepolle, Tuomakselle sekä vävypoika-Villelle ja lämpöiset ajatukset isänpäiväkynttilöin isille, jotka olivat aikaisempia lenkkejä tässä sukupolvien ketjussa.


Tähän ketjuun on hieno kuulua. Sen todistavat myös papan kanssa päivää juhlineet lastenlapset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti