tiistai 5. marraskuuta 2013

Piece of cake


1008 pientä palaa, runsas viikko aikaa mukaan lukien yötuntejakin - toki kokonainen ”vapaapäivä” jossain välissä - hermoja repivää etsintää, sitkeyttä, periksi antamattomuutta, muotojen hahmottamista, värisilmää, hyvää valoa sekä rutkasti löytämisen ja onnistumisen iloa tarjosi meille tatuoitu nainen.

Ostin tuon halvan, hinta-laatu -suhteeltaan todella edullisen ja upean naisen tukevassa pahvilaatikossa Lidlistä leivänostomatkalla 4,95 eurolla. Sitä ennen olimme puhuneet papan kanssa, että saattaisi olla vänkää yrittää koota yhdessä joku komea palapeli. Sen hankkiminen jäi minun tehtäväkseni.

Edellisen kerran koetimme koota isoa kuvaa Forssan vuosina, joskus seitkytluvulla. Kuvan aihetta en muista, mutta sen muistan, että peli oli ns. viittä vaille valmis, kun lastemme serkkupoika kyläreissulla löysi keskeneräisen teoksemme ja ryhtyi napsimaan palan sieltä, toisen täältä – lattialle! Me tietenkin sanoimme poikaa toruville vanhemmille, ettei se mitään. Mutta ihan oikeasti kyllä se...

Tämän kuvan naisesta selkään tatuoitune ruusuineen ja luurankokäsineen ajattelimme saada kootuksi parahiksi halloweeniksi. Ihan emme siinä onnistuneet, sillä pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina ruusua pitelevä luurankokäsi oli vielä palasina. Sitten tuli tytär ja sanoi, että ”katos, ootte saaneet tuon jo melkein valmiiksi”, istahti kuvan vierelle ja asetteli loppupalat jouhevasti paikoilleen.

Palapelin kokoamisen aloitimme lajittelemalla ensin sen palat, joita oli valmistajan ilmoituksen mukaan teknisistä syistä tuhannen sijaan 1008. Laadultaan peli on italialaista huippulaatua, laadukasta painotyötä ja hyvin leikattu. Värisävyjä siinä riittää uskomattoman paljon ja ne erottuvat toisistaan vain eriomaisen hyvässä valaistuksessa.

Noin viikon mittaisesta erilaisten ”enkeleitten, mohlo-, pikku- ja kenopäiden, herttajalkojen ja isojen palojen” etsiskelystä ja tirkistelystä jäi hyvä mieli. Vaikka välillä tuntui, että ”serkkupoika” oli taas käynyt napsimassa paloja piiloon ja että oikean muodon löytäminen olisi mahdotonta, osoittautui sitkeys ja kärsivällisyys palkan veroiseksi. Kun oikein etsi, etsivä löysi ja löytämisen ilo oli suuri – lähes tuhatkertainen.

Ja kyseessä oli totinen urakka. Sen todistaa myös palapelin valmistajan laatikkoon painama teksti: ”Pelejä koskevien Euroopan unionin direktiivien mukaisesti palapeliä, jossa on yli 500 palaa, ei voida pitää leikkikaluna”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti