Luvassa lunta, pakkasta ja runsaat 1000 km tietä pohjoiseen

Syvällä kaappien kätköissä olleet hiihtokamppeet, sukset ja sauvat, jotka luulin jo luovuttaneeni muille, sekä uudenuutukaiset pipo, kaulaliina ja toppatakki ovat valmiina pakattaviksi pieneen matkalaukkuun, isoon urheilukassiin ja osa sellaisinaan Citikkaan. Tarkoitus on lähteä ensilumille, Lappiin.

Ja ensilumille mennäänkin – joko hiihtämään – tai vain olemaan. Edellisestä hiihtokerrastani on kulunut jo muutama vuosi, sillä tapoihini ei kuulu hiihdellä etelän ruuhkaladuilla. Kun tarkkaan muistelen, taisin viimeksi sivakoida Levillä.

Viime syystalven Levin reissulla se ei kuitenkaan ollut. Liikenne laduilla oli siellä niin vilkasta, etten tohtinut mennä suomalaisten ja monien muunmaalaistenkaan kilpaurheilijoiden tukkeeksi baanalle. Ihan mukavaa oli vain kuljeskella kaamoshämärässä kylässä, joka oli juuri heräilemässä sesonkiin, kuvata pappaa suksineen starttipaikalla, etsiskellä mielenkiintoisia kuvakulmia kovasti keskieurooppalaistuneesta lomakeskuksesta ja ihan vaan ihania maisemia tunturista.

Vähän erilaista Lappia ja maisemaa on odotettavissa idän suunnalla, Saariselällä. Siellä on latuja valmiina jo 35 kilometriä ja latukameran kertoman mukaan tänäänkin jo 678 hiihtäjää ja tällä viimeisellä tunnillakin (klo 21-22) yksi sitkeä sivakoija. Pakkasta on kuusi astetta, lähipäivinä sitäkin runsaammin.

Saariselän lisäksi reissun kohteita ovat ainakin Rovaniemi pikaisesti katsastaen ja jo entuudestaan hyväksi havaittu Inarin Siida, jota paikalliset markkinoivat ikkunana saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon. Innolla odotan siellä näytteillä olevia ”arktisia mielenmaisemia”. Odotan myös näkeväni leiskuvia revontulia, poroja, lumisia, käkkäräisiä puita ja kaamosta värittäviä sinisiä hetkiä.

Sinne siis tie vie, reilut tuhat kilometriä ylämäkeä Pohjoiseen.