Neljä vuotta on aika paljon pienen miehen elämässä. Se on niin paljon, että me voimme nyt esimerkiksi puhua puhelimessa, voimme muistella edellisiä tapaamisia ja vaikka suunnitella tulevia. Nelivuotias on jo tenava, jolla on selvästi oma tahto ja omat mielipiteensä.
Kun tuohon alkuun kirjoitin, että Elias on toistaiseksi lapsenlapsistani nuorin, tarkoitin, että odotus tiivistyy. Oikeastaan on jännää, saako Elias serkkuvauvan jo huomenna - vai vasta hiihdon MM-kisojen välipäivänä...
Tätä jännittäessä voi vaikka ihmetellä, että serkuksista vanhin täyttää kesällä jo seitsemän vuotta ja hänen pikkusiskonsa parin viikon päästä viisi. Eliaksen isoveli on hänkin jo kuusivuotias.
Mutta mumska se vaan säilyy vuodesta toiseen samanikäisenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti