Aurinko pilkistää pilvien lomasta
matalalta ja saa siristelemään silmiä. Silmärypyt syvenevät,
mutta mitäpä siitä; olo on keväinen. Viime päivinä tuprunneet
lumet tipahtelevat tuhansina pisaroina hangelle, rapa roiskuu ja
talitintti tsirkuttaa. Harakka lymyilee hiljaisena pihapuussa.
Koko aamun tiekarhut ja isot aura-autot
sekä pikkuiset traktorit ovat kyydinneet lunta pois nurkilta. Sitten
hiljenee.
Aamukahvin aikaan ison jakeluauton
matka tyssää ylärinteeseen. Sanoinpa sitten papalle, että
pitäisköhän meidän Rellu siirtää alta pois. Ja olisihan se
pitänyt. Kun pappa pääsi paikalle, oli Rellun perä jo kolhittu ja
takaikkuna pienenpieninä lasihelminä.
Siitä sitten ”avoauto”
kolarikorjaamolle, jossa se joutuu odottelemaan entisenveroiseksi korjaamistaan
ainakin viikon päivät. Ajatus hienosta kevätpäivästä sai tästä kyllä jonkinmoisen särön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti