perjantai 6. helmikuuta 2015

Ensimmäinen ”upea” kevätpäivä


Aurinko pilkistää pilvien lomasta matalalta ja saa siristelemään silmiä. Silmärypyt syvenevät, mutta mitäpä siitä; olo on keväinen. Viime päivinä tuprunneet lumet tipahtelevat tuhansina pisaroina hangelle, rapa roiskuu ja talitintti tsirkuttaa. Harakka lymyilee hiljaisena pihapuussa.

Koko aamun tiekarhut ja isot aura-autot sekä pikkuiset traktorit ovat kyydinneet lunta pois nurkilta. Sitten hiljenee.

Aamukahvin aikaan ison jakeluauton matka tyssää ylärinteeseen. Sanoinpa sitten papalle, että pitäisköhän meidän Rellu siirtää alta pois. Ja olisihan se pitänyt. Kun pappa pääsi paikalle, oli Rellun perä jo kolhittu ja takaikkuna pienenpieninä lasihelminä.


Siitä sitten ”avoauto” kolarikorjaamolle, jossa se joutuu odottelemaan entisenveroiseksi korjaamistaan ainakin viikon päivät. Ajatus hienosta kevätpäivästä sai tästä kyllä jonkinmoisen särön...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti