Tammikuun lopulla Havannankoirien
FB-sivuilla oli suloinen kuva 4,5 kuukauden ikäisestä piskuisesta
Bellasta. Sen emäntä kyseli onko tässä havamiksauksessa oikeasti
havan näköä ja jos on, niin missä. Hän sai monta vastausta,
joista yhdessä sanottiin korvien olevan havamaisten, toisessa
silmien...
Sitten kommentteihin ilmestyi ankara
kielto käyttää havamiksaus tai muitakaan havannankoirien rotuun
liittyviä ilmauksia seropista, joka Bella on. Bellan emäntä
kertoikin, että pennussa on neljännes yorkia ja arveli, että hänen
käyttämänsä miksaus-sana selittäisi juuri sitä.
No, viikon mittaan Bellan kuva on
saanut yli 90 tykkäystä – ja ihan ansiosta, niin söpö se on.
Mumska tykkäsi siitä julkisesti ihan ensimmäisenä, kun pahoitti
moisesta sanailusta mielensä: Miksi mixi tai seropi tai monirotuinen
tai bastardi tai x-rotuinen tai montteri tai supisuomalaisittain
piski (vrt. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sekarotuinen_koira
) ei voisi olla ihan yhtä hyvä ja rakas kuin puhdasrotuinenkin
koira?
Emme kai ole rasisteja? Ainakin osa
”koiraihmisistä” mielestäni on. Ymmärrän toki koirien
rodunjalostuksen tietyissä rajoissa, mutta miksi ihmeessä seropi ei
voi kisata esimerkiksi agilityn arvokisoissa? Jospa se olisikin
ominaisuuksiltaan niin ylivertainen rotuyksilöihin verrattuna? Vai
miksi?
Bellan herättämästä keskustelusta
mieleeni muistui meidän Rusinan aikoinaan saama tyly kohtelu. Rusina
oli hyvin sukupaperein varustettu cavalier, mutta siltä puuttui
tummat laikut silmien ympäriltä. Sen laikut olivat pepun päällä
ja me nauroimmekin, että se on tullut maailmaan väärin päin.
Laikkujen puuttumisen vuoksi kyseisen
rotuyhdistyksen rouvat Helsingissä, isossa koiranäyttelyssä eivät
olleet meistä, Rusinasta, mumskasta ja hänen pienestä
tyttärestään, lainkaan kiinnostuneita. Ei meille ehdotettu
yhdistyksen jäsenyyttä eikä jaeltu muitakaan neuvoja, kun
kerroimme värivirheestä. Kävi jopa niin, että Rusinan rokottanut
eläinlääkäri kiitteli kenneliä, joka oli antanut
värivirheellisen pennun jäädä eloon.
Meillä Rusina oli perheenjäsen 14
vuotta eikä sen naaman valkoinen väri suinkaan haitannut sen eikä
kenenkään muunkaan elämää. Rafu-koiralla paperit ja sukupuu ovat
kunnossa. Tosin enpä usko, että niillä on meille mitään merkitystä –
ellei sitten se, että saamme täysivaltaisina osallistua
havannankoirien herttaisten tarinoiden ja hyödyllisten neuvojen
seurantaan FB-sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti