Ihmelaatikko
on kirkkaankeltainen, sellainen, jonka päädyissä on pyöreät
reiät eikä varsinaista paikkaa sisällön merkitsemiseksi. Se on
Kotilaatikko viime vuosisadalta, tarkemmin ehkäpä jostain -80 ja
90-lukujen taitteesta. Laatikon kannessa on mustalla tussilla
kiireenoloisesti tikkukirjaimin kirjoitettu teksti, MUISTOLAATIKKO.
Muistolaatikko
on ihmelaatikko siksi, että sinne on vuosien varrella mahtunut niin
paljon: Sinne on talletettu ainakin osa lasten piirustuksista,
äitien- ja isänpäiväkortteja, kutsuja vanhempainiltoihin sekä
joulu- ja kevätjuhliin, lasten viestejä vanhemmille, kirjeitä
joulupukille jne. Joukossa on jokunen todistuskin, hiihtokisojen ja
laturetkien kunniakirjoja, valokuvia, onnittelukortteja, itse tehtyjä
pelejä, lehtileikkeitä...
Taikalaatikkoon
on taltioitu hyviä hetkiä, hienoja teoksia ja paljon tärkeitä
tapahtumia – kaikki keltaiseen pahvilaatikkoon!
 |
Meidän
perhe + vieras, sinipukuinen mies
(takaoikealla) Linnanmäen
Peilitalossa.
Kuvan muisto on lähes yhtä vanha kuin
keltainen
taikalaatikkokin.
|
Kaikkiaan
Puhikseksi nimittämämme omakotitalon Akusto-kellarin kätköistä
paljastui neljä keltaista ja pari punamustaa muistolaatikkoa.
Laatikot olivat muuttaneet muiden romppeidemme mukana melkeinpä
huomaamatta Puhikselta muutamaksi vuodeksi Itä-Suomeen Kyyhkikselle
ja sieltä taas takaisin Riksuun. Nyt ne odottavat jämäkässä
pinossa tarkempaa käsittelyä.
Tuntuu,
että nyt on korkea aika kokea ja elää laatikoitten sisältö –
nyt, kun voi vielä ainakin kuvitella muistavansa mihin
muistamisenarvoiseen juttuun paperit, pahvit ja muu laatikoihin
kätketty tavara liittyy.
Pikainen
kurkistus kansien alle tarjoaa melkoisen muistomylläkän, vähän
hitaampi hukutttaa menneiden vuosien tapahtumiin, vaikkakin niiden
sijoittaminen aikajanalle vaatii jo pientä pohdintaa. Mutta juuri
siksihän muistoja on laatikkoon laitettukin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti