Vähän isompi pääsiäissiivous

Pääsiäinen on meillä juhla-aikaa - niinkuin joulukin - ja tuppaa tulemaan melkein yllätyksenä ja aina vähän liian nopeasti – keittiön seinällä olevasta kalenterista huolimatta. Pääsiäinen on kevään avaus, lupaus kesän vehreydestä. Se on ruoho pikkuisissa ruukuissa ja nippu kasvua lupaavia koivun oksia, oksia, joihin odotetaan hiirenkorvia päiviä laskien.

Tätä pääsiäistä meillä edelsi aiempia mittavampi, muutaman päivän siivousurakka. Nyt ei pesty ikkunoita, ei suursiivottu, ei edes imuroitu. Nyt piti tyhjentää Voimalan varasto, jossa oli muutossa yli jäänyttä tavaraa, omia ja isomummin, 88-vuotiaan äitini.

Suurin siivous oli kuitenkin tehtävä omassa mielessä: Nyt piti päättää mitä tehdä pyyhkeille ja lakanoille, paidoille ja pöksyille tai kengille, joita äiti ei näillä näkymin tule koskaan enää tarvitsemaan. Piti päättää mitä tehdä hänen öljyvärimaalauksilleen tai virkkaamilleen verhoille ja liinoille. Piti päättää mitä tehdä kirjoille, jotka vielä olivat muuttokuormassa edellisen karsinnan välttäneinä. Ja ehkä
vaikeinta oli päättää mitä tehdä valtavalle määrälle hyvin hoidettuja valkokuva-albumeja, joissa on kuvia ainakin omista isovanhemmistani lähtien vielä viime kesästä kertoviin otoksiin.

Valokuvat ovat toistaiseksi tallessa. Muutamaa -70- ja -80-lukujen albumia selatessa huomasin, että Joensuun joulujen ja Leinosen kesävierailujen kuvat ovat siellä sievässä järjestyksessä. Samat kuvat ovat meillä arkistolaatikossa B – tai C tai Ö... Näitä albumeja kannattaa siis hyödyntää ja muuntaa digitaaliseen muotoon ja saada samalla omatkin kuvat oikealle aikajanalle.

Sitten ne vaatteet, hopeiset sokerikot ja kermakot, seinävaatteet ja keskeneräiset käsityöt. Ne kaikki ovat nyt löytäneet uuden paikan, suurin osa sellaisen, että niitä voidaan vielä kierrättää tai ottaa tarvittaessa uudelleen käyttöön. Pakko myöntää, että osa tavaroista on vieläkin varastoituna tarkoitukseen nimenomaisesti rakennetussa ”hotellissa”, josta maksamme vuokraa. Osa on kellarikopperossa omien säilöön laitettujen tavaroitten seassa.

Muutama ikeakassillinen muunmuassa pyyhkeitä, pellavia, liinoja ja retrohenkisiä pussilakanoita, käsivirkatuin pitsein koristeltuja nenäliinoja ja verhojakin on parhaillaan Femmatorin loosissa tarjolla niille, jotka arvostavat käsityötä ja tarvitsevat kotiinsa jotain uutta ja samalla vanhaa. Hinnat eivät kirppiksellä päätä huimaa eivätkä tee oikeutta käsityötaidolle ja tekemiseen uhratulle ajalle. Eivät kymmenkertaisinakaan! Mutta eihän niitä töitä koskaan myyntiin tehtykään.

Paitsi että muutto- ja varastolaatikoiden siirtely, tyhjentäminen ja täydentäminen oli fyysisesti rankkaa ja pölyävää hommaa, oli se henkisesti raastavaa. Siinä missä valokuvat kertoivat menneistä vuosista, kertoivat myös erilaiset esineet omia tarinoitaan. Esimerkiksi siniruutuinen, vohvelikankainen pyyhe tuntui olevan ihan väärässä paikassa ruskeassa pahvilaatikossa. Sehän oli aina ollut mummin päässä kun hän tuli pihasaunasta pesuvati kainalossaan. Myös oman kastemekon ja myssyn löytäminen herätti herkkiä tunteita, ei kuitenkaan omakohtaisia muistoja.

Tunteellisena ihmisenä ja huonona päättäjänä, silloin kun kysymys on pienistä asioista, tämän viikon päivät ovat olleet rankkoja, ja pääsiäinen on melkein päässyt yllättämään. Mutta ei hätää: pasha-ainekset ovat jääkaapissa, siivouskomerossa toimiva pölynimuri ja kaupat vielä huomenna auki...

Huomenna on myös tarkoitus pistäytyä tyttärentytärten kanssa noitametsässä ja auttaa hajamielistä Eufrosyneä löytämään taaskin kadoksissa oleva pääsiäisloitsu. Ja huomenna pitää taas ihmetellä tuleeko koivunoksiin lainkaan hiirenkorvia. Vanhan uskomuksen mukaan nimittäin yksi hiirenkorvaton päivä maljakossa vastaa hiirenkorvatonta viikkoa ulkona.

Siistiä Pääsiäistä kaikille!