keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Vihdoinkin hiirenkorvat!


Pääsiäisestä päästyä, heti tiistaiaamuna, palmusunnuntaina maljakkoon asettelemani koivunoksat tuottivat iloisen yllätyksen: ensimmäinen pienenpieni, vihreä, hiirenkorva pilkotti oksien ja tulppaanien joukosta. Olin odottanut sitä jo monta päivää ja alkanut epäillä, että oksat olivatkin kuivia eivätkä enää ollenkaan hyödynnettävissä; olin nimittäin taittanut ne sähkölinjalta raivatuista puista.

Luonnossa hiirenkorvat ilmestyvät koivuihin samaan aikaan, kun puun norkot puhkeavat kukkaan ja siitepölykausi on pahimmillaan, useimmiten joskus vapun tienoissa. Nyt, jos vanha uskomus vuorokauden maljakossa vastaavan viikkoa luonnossa pitää paikkansa, ollaan vielä kaukana kesästä. Oksani ennustavat, että hiirenkorvat ilmestyvät puihin vasta kahdeksan viikon päästä, joskus touko-kesäkuun taitteessa.

Mutta kun kevät tulee aina keikkuen, saattaa kaakkoinen lämmin ilmavirtaus tehdä nopeastikin ihmeitä. Virallisesti kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi plussan puolelle, ja kesä, kun keskilämpötila on pysyvästi yli +10 astetta.

Epävirallisesti arvioituna kevättä on ilmassa: huomisen luvattiin jopa 6-8 lämpöastetta ja sunnuntaiksi satunnaisia lumikuuroja!

Ainakin kellot ovat jo kesäajassa, ja ehkä juuri siksi unihiekkaa tuntuu aamuisin olevan silmissä melkoisesti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti