Pääsiäisestä päästyä, heti
tiistaiaamuna, palmusunnuntaina maljakkoon asettelemani koivunoksat
tuottivat iloisen yllätyksen: ensimmäinen pienenpieni, vihreä,
hiirenkorva pilkotti oksien ja tulppaanien joukosta. Olin odottanut
sitä jo monta päivää ja alkanut epäillä, että oksat olivatkin
kuivia eivätkä enää ollenkaan hyödynnettävissä; olin nimittäin
taittanut ne sähkölinjalta raivatuista puista.
Luonnossa hiirenkorvat ilmestyvät
koivuihin samaan aikaan, kun puun norkot puhkeavat kukkaan ja
siitepölykausi on pahimmillaan, useimmiten joskus vapun tienoissa.
Nyt, jos vanha uskomus vuorokauden maljakossa vastaavan viikkoa
luonnossa pitää paikkansa, ollaan vielä kaukana kesästä. Oksani
ennustavat, että hiirenkorvat ilmestyvät puihin vasta kahdeksan
viikon päästä, joskus touko-kesäkuun taitteessa.
Mutta kun kevät tulee aina keikkuen,
saattaa kaakkoinen lämmin ilmavirtaus tehdä nopeastikin ihmeitä.
Virallisesti kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee
pysyvästi plussan puolelle, ja kesä, kun keskilämpötila on
pysyvästi yli +10 astetta.
Epävirallisesti arvioituna kevättä
on ilmassa: huomisen luvattiin jopa 6-8 lämpöastetta ja
sunnuntaiksi satunnaisia lumikuuroja!
Ainakin kellot ovat jo kesäajassa, ja
ehkä juuri siksi unihiekkaa tuntuu aamuisin olevan silmissä
melkoisesti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti