Voi, ihanat pojanpojat!

Pojanpojat, Elias ja Niklas, tulivat perjantai-iltana ja samalla koko talo täyttyi iloisesta pulinasta, pienistä askelista ja autoista. Aasi-Ihaa sai rajut halit ja mummikin hentoiset. Pitkän matkan Pohjanmaalta Riksuun matkanneet pojat jaksoivat ja jaksoivat leikkiä, kunnes iltasatu tuuditti pikkumiehet unten maille.

Papan lauantain aamiaiseksi tarjoama hedelmäsalaatti ja telkkarin prätkähiiret saivat kaksikon tuijottamaan hievahtamatta seikkailua. Sen päätyttyä esiin otettiin taas isin leikeistä tutut pikkuautot, kuormurit, traktorit ja peräkärryt, lähes kaikki hyväkuntoisina ja ihmeen ihanina aarteina noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Poikien leikeissä autojen jo historialliset vuosimallit eivät menoa haitanneet eikä sekään, ettei niitä ole brändätty millään nykyajan suosikkihahmoilla.

Pienten pojanpoikien reissu Riksussa mummin ja papan luona kesti perjantai-illasta sunnuntaihin puoleen päivään. Vaikka visiitti oli lyhyt, tutustuimme kuitenkin taas hyvin toisiimme. Juttu jatkui sujuvasti siitä, mihin se tammikuussa jäi. Ja vielä niin, että Niklaksen kanssa saattoi keskustella melkein mistä vain. Eliaksen kanssa avuksi otettiin vielä rivakasti myös kehon kieli.

Pojanpoikien visiittiin on jo perinteisesti kuulunut riemukas serkkutapaaminen tyttärentytärten kanssa.