Koko kevään olen omakotipihattomana yrittänyt pysytellä kaukana puutarhamyymälöistä. Toivontiellä perkasin papan kanssa vähän, oikeastaan liian vähän, orapihlaja-aitaa ja koetin saada tunteen siitä, ettei puutarhaharrastus suinkaan ole pelkkää kukkasilla koreilua. Samoihin ajatuksiin tulin myös Kerimaan kitkentäreissulla.
Mutta, kun erehdyin ensin ostamaan ja sitten äitienpäivän aattona istuttamaan ihanat pinkit pikkuruusut, valkoiset marketat ja syvänvihreät muratit respan ovenpieliin, oli pakko antaa periksi. Ajatus, että kaupunkikeskustan kerrostalokin voisi saada kukkia ovelleen, oli kytenyt mielessä jo jonkin aikaa ja saanut jopa papan hyväksynnän.
Tänään sitten, juuri ennen lätkämatsia, pistimme pystyyn kahden talkoot, papan ja mumskan. Avaran kukkapihalta löytyi juuri oikeanlaisia punaisia ruusuja sekä marketat ja muratit niiden seuraksi. Nyt kaksi suurta kukkapurkkia ilahduttaa toivottavasti taloon tulijoita ja täältä lähtijöitäkin.
Tarkkana miehenä pappa putsasi vielä portinpylväät, joiden päällä oli varmasti muutaman vuoden pölyt. Ja minun tehtäväkseni jää kukkien kastelu, pieni vaiva, mutta iso ilo, tällaiselle kukkasiin hurahtaneelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti