Pappa apuun!

Olemme juuri luopuneet kahdesta autosta, minun sympaattisesta Xufistani ja papan isosta Mersusta. Tilalle valittiin yhteisesti musta Citikka, jonka piti hyvin riittää kahden kaupunkikeskustan ytimessä elävän eläkeläisen tarpeisiin.

Näin tuumittiin, MUTTA nyt meillä on jo toinen ranskalaisperäinen ajoneuvo, turkoosi Renault Kangoo, ajoneuvo, jota pappa parhaillaan varustaa apuautoksi. Parkinsonia poteva pappa potee nimittäin tuon pirullisen taudin lisäksi ajoittain myös mielekkään tekemisen puutetta, mahdollisuutta tehdä omaa tahtiaan jotain, joka saa muitakin ihmisiä iloiseksi, ja jonka työn tulokset näkyvät.

Nyt pappa aikoo leikata nurmikoita, rahdata risuja pois pihojen nurkista ja sen semmoista, monenlaista, joka oikeuttaa asiakkaan saamaan kotitalousvähennyksen verotuksessa ja olemaan tyytyväinen työn tulokseen. Ihan ensimmäinen koemarkkinointi tuotti hyvän tuloksen ja tyytyväisen asiakkaan tyytyväisine vaimoineen. Tulevaisuus näyttää jatkon.

Papan mainoslause on: Pyydä pappa paikalle! Pyyntöjä voi osoittaa esim. sähköpostitse osoitteeseen teppopappatenkanen@gmail.com tai pirauttamalla papan turkoosiin puhelimeen, 0400 452356. Turkoosi on nyt papan väri, siis Rellun, kännykän ja työpaitojen väri, positiivinen, raikas ja sopii hyvin papan ruskettuneeseen ilmeeseen.

”Ihan mahtava!” totesi tyttärentytär Sara papan Rellun nähdessään. Ja hienoksihan sisarukset auton arvioivat, kun sen takaosaan pääsi kolmesta ovesta ja sisällä mahtui ihan seisomaankin. Ajoharjoituksiinsa tytöt halusivat ehdottomasti turvavyöt kiinni – ja sitten Kangoo pöristi iloisesti kohti uusia urakoita...

Pappa tarvittiin paikalle myös lauantaiaamun futisharjoituksiin ja sinnehän liikahti yllättäen myös mumska. Tunnetusti hyvänä ja monilajisena penkkiurheilijana mumska yllätti itsensäkin tykkäämällä halliharjoituksista ihan itsekin. Neppuli jaksoi kiitettävästi harkat loppuun saakka, Sappuli sen sijaan ilmoitti tykkäävänsä enemmän käsipallosta ja pyysi kesken jalisharkkojen papan haliapuun.

Mumskalle tuli kerralla selväksi, että jaliksesta tytöt eivät tykkää ollenkaan, varsinkin, kun kuulivat mumskan puhuvan haliksesta. Futis ja käsis ovat heidän lajejaan!

Käsiksestä sen verran vielä, että kakkosdivarissa noususta kamppailleen Riksun Dynamon paras huutosakki oli taatusti 3-v. Neppuli, kun joukkue lähes varmisti tasapelillä nousun ykköseen. Ja huutosakki oli tietenkin varustautunut asianmukaisin asustein: dy-dy-Dy-na-mo!

Hiirenkorvat – nyt!

Eilen satoi, tuuli ja satoi, ja sade sai aikaan sitä, mitä kevätsateelta eniten odotetaan. Sade siivosi pahimmat pölyt kaduilta ja puistoista, se virkisti talven jäljiltä kuivahtaneita nurmikoita ja sai hiirenkorvat pilkistämään koivujen pulleista silmuista.

Hyvin myöhäisiä hiirenkorvia maljakossa ennustaneet, palmusunnuntaina poimitut koivunoksat eivät onneksi olleet oikeassa (teksti 3.4.). Kaikissa koivuissa hiirenkorvat eivät vielä ole näkyvissä, mutta meidän karun kaupunkipihan vanhassa ja käkkäräisessä ovat.

Toivontiellä kesä tekee tuloaan vauhdilla: Sireenin silmut ovat suuret ja pulleat, liljat nousevat voimalla mustasta mullasta ja herukkapensaat ovat pian kukassa. Ja kummallista: vanhaan pihakottariin on jälleen ilmestynyt iloisenvärisiä orvokkeja!