… tai pikemminkin toisinpäin.
Nuori meteorologi sanoi äskettäin
telkkarissa, että lokakuu on tylsä kuu. Päivät ovat harmaita ja
toistensa kanssa aika samanlaisia. Olen asiasta eri mieltä.
Tänään, lokakuisena sunnuntaina
aurinko pilkisteli komeitten pilvien lomasta ja piiloutui lopulta
kokonaan niiden taakse. Silti luonto ympärillä on loistavan
värikäs.
Sitä lähdettiin papan kanssa
katselemaan Hatlammin suon kermeille, kuljuille ja allikoille, noille
muinaisjärven jäänteille. Pitkin vähitellen ränsistyviä
pitkospuita liukastelimme kosteikkokierroksen.
Sen jälkeen suuntasimme Kiskon majan
viereiselle lenkkipolulle. Sen syksyisiä tunnelmia tässä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti