Meillä siivotaan – uskoisin - suurin
piirtein samalla tavoin kuin suomalaiskodeissa yleensä. Viime
aikoina olen kuitenkin pinnannut silloin tällöin ja jättänyt
imureeraukset väliin kerran jos toisenkin. Eikähän siitä ole
mitään haittaa ollut – paitsi, että, kun sitten siivoaa
kunnolla, on aika paljon siivottavaa. Siitä taas on se hyöty, ettei
kuvittelekaan tekevänsä turhaa hommaa. Työn jälki näkyy.
Nyt, kun kotia on pitänyt tarkastella
ja tirkistellä hyvin pienen koiran näkökulmasta, on tuntunut
järkevältä siivota samalla. Nurkista ja nurkkien takusista on
imuroitu ja luututtu pölyt pois samalla kun on etsitty
sähköjohdoille sopivia piilopaikkoja.
Vähän kaikki tuntuvat olevan sitä
mieltä, että koirat kaluavat vähän kaikkea: ”Ei niistä koskaan
tiedä”, sanovat. Meidän kaksi kasvattiamme olivat ehkä
poikkeustapauksia. Takku, itsepäinen ja itsenäinen pumikoira,
keräsi kyllä koko perheen sukat eteiseen, yhteen myttyrään, jos
joutui tahtomattaan jäämään yksin kotiin. Ei se kuitenkaan
koskaan edes purrut sukkia rikki. Sen sijaan se osasi osoittaa
mieltään hyvin näyttävästi, kuuluvasti ja jopa haisevasti, kun
se kulki koko huushollin ympäri lirittäen pisuvanan lattialle.
Rusina, rusinakoira merkiltään
(cavalier), sen sijaan kävi mieluummin nuolaisemassa kädenselkää
ja katsoi vetoavasti suoraan silmiin eikä kiukutellut koskaan.
Eniten se retuutteli vaaleanpunaista sydäntyynyä, jossa oli
brodyyrireunus. Siitä se taisi jopa jonkun kerran taistella
Pippuri-kissan kanssa. Ja ottelut päättyivät aika lailla tasan.
Pippuri-kissa sen sijaan taisi
pureskella karheiksi muutamat puikot. Neulominen kun oli sen mielestä
kivaa leikkiä lankakerineen ja heiluvine puikkoineen.
Mutta nyt kotia kohennetaan
hauvavauvakuntoon. Nurkista pyritään kokoamaan lähes kaikki
ylimääräinen pois, piilottamaan sähköjohdot ja asettamaan matot
niin, ettei Rafu-herra joutuisi kovin usein liukastelemaan huoneesta
toiseen kulkiessaan.
Kaksi vuodepaikkaa ”hänelle” on
tarkoitus varustaa, toinen olohuoneeseen ja toinen makkariin, jotta
rauhaa olisi tarvittaessa tarjolla aina. Seuran puutetta en usko
tulevan.
Keittiön kalustusta järjesteltiin
niin, että se on nyt selkeästi kolmen ruokailupaikka. Pyöreän
pöydän ympärillä on enää vain tuoli papalle ja tuoli mumskalle
ja seinän vierustalla ruoka- ja vesikupit pian taloon tulevalle
hauvavauvalle.
Olohuoneen ikkunat pestiin kuitekin ihan omaksi iloksi ja perinteisesti ennen pakkasia. Näin kirkastui myös näkökenttä pääkadulle ja vastapäiseen pubiin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti