keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Melkein kuin muuttais...


Meillä siivotaan – uskoisin - suurin piirtein samalla tavoin kuin suomalaiskodeissa yleensä. Viime aikoina olen kuitenkin pinnannut silloin tällöin ja jättänyt imureeraukset väliin kerran jos toisenkin. Eikähän siitä ole mitään haittaa ollut – paitsi, että, kun sitten siivoaa kunnolla, on aika paljon siivottavaa. Siitä taas on se hyöty, ettei kuvittelekaan tekevänsä turhaa hommaa. Työn jälki näkyy.

Nyt, kun kotia on pitänyt tarkastella ja tirkistellä hyvin pienen koiran näkökulmasta, on tuntunut järkevältä siivota samalla. Nurkista ja nurkkien takusista on imuroitu ja luututtu pölyt pois samalla kun on etsitty sähköjohdoille sopivia piilopaikkoja.

Vähän kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, että koirat kaluavat vähän kaikkea: ”Ei niistä koskaan tiedä”, sanovat. Meidän kaksi kasvattiamme olivat ehkä poikkeustapauksia. Takku, itsepäinen ja itsenäinen pumikoira, keräsi kyllä koko perheen sukat eteiseen, yhteen myttyrään, jos joutui tahtomattaan jäämään yksin kotiin. Ei se kuitenkaan koskaan edes purrut sukkia rikki. Sen sijaan se osasi osoittaa mieltään hyvin näyttävästi, kuuluvasti ja jopa haisevasti, kun se kulki koko huushollin ympäri lirittäen pisuvanan lattialle.

Rusina, rusinakoira merkiltään (cavalier), sen sijaan kävi mieluummin nuolaisemassa kädenselkää ja katsoi vetoavasti suoraan silmiin eikä kiukutellut koskaan. Eniten se retuutteli vaaleanpunaista sydäntyynyä, jossa oli brodyyrireunus. Siitä se taisi jopa jonkun kerran taistella Pippuri-kissan kanssa. Ja ottelut päättyivät aika lailla tasan.

Pippuri-kissa sen sijaan taisi pureskella karheiksi muutamat puikot. Neulominen kun oli sen mielestä kivaa leikkiä lankakerineen ja heiluvine puikkoineen.

Mutta nyt kotia kohennetaan hauvavauvakuntoon. Nurkista pyritään kokoamaan lähes kaikki ylimääräinen pois, piilottamaan sähköjohdot ja asettamaan matot niin, ettei Rafu-herra joutuisi kovin usein liukastelemaan huoneesta toiseen kulkiessaan.

Kaksi vuodepaikkaa ”hänelle” on tarkoitus varustaa, toinen olohuoneeseen ja toinen makkariin, jotta rauhaa olisi tarvittaessa tarjolla aina. Seuran puutetta en usko tulevan.

Keittiön kalustusta järjesteltiin niin, että se on nyt selkeästi kolmen ruokailupaikka. Pyöreän pöydän ympärillä on enää vain tuoli papalle ja tuoli mumskalle ja seinän vierustalla ruoka- ja vesikupit pian taloon tulevalle hauvavauvalle.


Olohuoneen ikkunat pestiin kuitekin ihan omaksi iloksi ja perinteisesti ennen pakkasia. Näin kirkastui myös näkökenttä pääkadulle ja vastapäiseen pubiin :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti