Jo aamuvarhain Rafu ja pappa olivat
käyneet sumuisella pihalla. ”Mitään ei tullut, mutta kaikki oli
kyllä kummallista”, raportoi pappa koirulin ensimmäisestä
jaloitteluretkestä ulos isoon maailmaan. Kotiin tuliaisina heillä
oli hauskasti rapiseva koivun lehti.
Auringon noustua tuonne pilvien taakse
läksimme koko perhe pihalle. Siellä viimeistään huomasimme,
kuinka pieni lehtikasassa kahlaava hauvavauva on.
Pihalta näpsäistyjä kuvia
katsellessa tuli mieleen, että olisi haasteellista ja hauskaakin
yrittää hahmottaa maailmaa crocksienkorkuisen Rafun näkövinkkelistä, sillä
Nikonhan pitäisi asettaa aina maahan tai lattialle. Ei Rafu kameraa
korkeampi ole. Siinä ehkä askaroitavaa tuleviksi viikoiksi...
Täällä kotona ”lenkkikaverit”
päätyivät aamiaisen jälkeen yhdessä unille olohuoneen
villamatolle. Sitä ennen kuitenkin Rafu kiipesi rohkeasti valtavalle
Pappa-vuorelle. Sitten meidän pieni poika kuiskutteli jotain papan korvaan...
Syyssunnuntai etenee hiljaisesti koiran unta
seuratessa. Mutta NYT olohuoneessa onkin hyppivä ja pomppiva pieni karvaturri, joka yrittää syödä sukkani. Se vähän muriseekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti