Kuningas, Ritari ja Prinsessat

Ruotsissa vietettiin eilen oikeita prinsessahäitä, mutta mumskapa on saanut lähes päivittäin seurustella prinsessojen (aiemmin pinsiinojen) kanssa. Ja viikolla tapasin vielä Kuninkaan ja Ritarinkin!

Kuninkaan ja Ritarin tapaamismahdollisuudet ovat sen verran harvinaista herkkua, että päätimme ajella papan kanssa treffeille nelisen tuntia ja reilut kolmesataa kilometriä suuntaansa. Starttasimme siis citikalla Riksusta kohti Kerimaata, jonne pikkumiesten oli myös määrä saapua.

 Ja sieltähän he tulivatkin isin mersulla ja erityisesti papan näkemisestä riemuiten.

Ihan tavallisten lasten tavoin Ritari-Niklas ja Kuningas-Elias halusivat heti rantaan päästyään sukeltaa Sylkyn syliin. Alkukesän helteet olivat lämmittäneet veden jo leppeän lämpöiseksi, joten eipä muuta kuin polskimaan!

Hyvää näissä kuninkaallisissa oli se, etteivät he yleensä käytä kruunuja, vaan tavallisia päähineitä: Ritari valkoista, myös niskaa suojaavaa hattua ja Kuningas sinistä lippistä. Lakit siis vain rannalle ja liukumäen kautta Sylkkyyn apuna pappa ja isi.

Illan rantabileisiin saapui myös viehättävä, kutsumaton vieras. Ennen kuin sen norjalaista metsäkissaa muistuttava olemus tuli edes näkyville, kuului rannan varvukosta mahtavaa mouruntaa , jonka tulkitsen aidon savolaiseksi kissakieleksi. Esiin uskaltautui lopulta pieni, laiha, takkuinen ja reppana kisu, joka halusi urheasti ystävystyä kuninkaallisen seurueen kanssa.

Pikku-kisu oli varmaankin asustanut ainakin joskus jossain perheessä. Sen verran rohkea se oli. Ja ihan lähellä oli, ettei se hankkinut illan kuluessa uutta kotia itselleen. Kisun takut ja parit punkit poistanut Sanna alkoi kuitenkin pärskähdellä niin allergisesti, että päätimme porukalla vain toivoa, että kissa löytäisi takaisin omaan kotiinsa.

Rantaleikkien jälkeen Ritari päätti hieman kunnostaa pikkusaunan terassia ja takutteli uudella vasarallaan nauloja. Ja kuten yleensä, Kuningas päätti tehdä samoin. Kun Ritari sitten päätyi käyttämään ruuvinväännintä, halusi Kuningaskin tehdä samoin. Näin oli siis pojista mukavaa saada yksi yhteinen työkalupaksi!

Yksi juttu, jonka Kuningas kuitenkin tekee aina itsenäisesti ja vähän eri tavoin kuin Ritari, on ruokailu. Esimerkiksi lounaaksi tarjolla ollutta Kerimaan kermaista kukkakaalikeittoa Ritari söi kroissantin kera yhden lautasellisen. Kuningaskin söi ensin yhden, sitten hän söi toisen ja vaati lopulta vielä kolmannenkin lautasellisen. ”Keitto oli tosi hyvää”, todisti muukin hyla-ruokaa syönyt hoviväki.

Kuningas ja Ritari ovat selvästikin parhaat ystävät, tekevät yhdessä monenlaisia hommia ja enimmäkseen niin kuin tutussa lastenleikissäkin. Siinähän Kuningas käskee.

Ja nuo ihanat prinsessat pinkeissään...

… Sara ja Nea, leikkivät lähes samalla tavalla yhdessä kuin serkkupojat. Joskus prinsessoista isompi johtaa leikkiä, joskus pienempi, mutta kotona ja pihalla tehdään yleensä kaikki yhdessä.

Parina tarhapäivänä, jolloin pikkuprinsessalle oli ilmestynyt yksi näppylä poskeen ja pari massuun, oli pinsiinan jääminen kotiin. Tarhaleikkien sijaan mumskan kanssa sitten maalattiin, muovattiin, luettiin satuja ja koottiin palapelejä, pidettiin hauskaa eikä vesirokosta ollut minkäänlaista haittaa.

Prinsessat ovat myös vierailleet papan ja mumskan luona, olleet Ankkapuistossa, pelanneet polttopalloa ja hakeneet kirjastosta luettavaa. Viimeksi lainattiin Risto Räppääjä ja sitkeä finni. Enpä ole vielä sitä lukenut, mutta listalla on...

Yhtenä päivänä mumska pääsi myös edustamaan prinsessojen sukua päiväkodin kevättapahtumaan. Olin siellä Saran vieraana ja Sara huolehti mumskasta tosi hienosti: ensin käytiin jumppatiimissä, sitten piirustuspaikassa, sitten Sara maalasi oman leppiskiven ja sai pinkin nenän ja liilat viikset pupukorvien seuraksi.

Päiväkodin pupu-, nalle- ja hiiriporukka lauloi ja leikki hienosti talven ja kevään aikana oppimiaan lauluja ja siinä joukossa mumskan prinsessa oli innolla mukana. Tilaisuuden lopuksi tarjottiin jätskit.

Ja hellekautta kun eletään, jätski on maistunut niin Ritarille, Kuninkaalle kuin Prinsessoillekin sekä heidän seurueilleen.

Miksiköhän joku lauloi, että ”on jäätelö hyvää, kun yksin syö”? Pakko sanoa, että porukassa se on paljon parempaa.