Kyllä maalla on mukavaa!

Tyttären perhe läksi lomareissulle. Lupauduin ajamaan heidän autonsa Olympiaterminaalista Riksuun, ja sen teinkin. Menomatka Helsinkiin sujui jouhevasti moottoritiellä, mutta kaupungissa liikenne oli iltapäivällä melkoinen ja kadut täynnään väkeä. Ihan siinä piti pikkukaupungin asukin ihmetellä moista ihmispaljoutta.

Laivaristeily Tukholmaan ei suinkaan ollut tyttärentyttärille ensimmäinen. Mutta nyt, kun tytöillä on ikää, toisella hippusen vaille viisi ja toisella vähän yli kolme vuotta, heillä oli jo melkoiset odotukset vierailustaan naapurimaahan. Muumiristeily ja Junibacken ovat pääteemat. Ja mumska vielä sekoitti pakkaa puhumalla taaperoprinsessa Estellestä ja ihan oikeasta kuninkaanlinnastakin. ”Ja jos vaikka Ruotsin Liisa tulee Tukholmassa vastaan”, pohti Sara ystäväni muistaen.

Kia-autolla kotimatka Riksuun sujui hyvin: pitkin yksisuuntaista katua kolera-altaan reunaa seuraten Pohjois-Espalle, sieltä Mannerheimintielle ja sitä myöten Hämeenlinnan väylälle. Kun sivuutin Klaukkalan risteyksen, rauhoittui meno melkoisesti – ihan kuin niinä kymmenenä vuotena, jolloin

työmatka vei milloin Helsinkiin, milloin Vantaalle tai Espooseen – tai Hyvinkäälle - tai Mäntsälään.

Ihan hyvä, ettei noita päivittäisiä työmatkoja tarvitse enää ajella – tai vastaavasti istua kuumissa paikkurijunissa ja hermoilla aina aikataulujen kanssa. Aika aikaansa kutakin.

Riksussa läksin Hesan reissun jälkeen liikenteeseen kaksipyöräisellä. Taas kerran olin tyytyväinen, että saatoin ajaa hurauttaa Riihikotiin isomummia tervehtimään käytännössä koko matkan hyviä pyöräteitä pitkin. Ja reittejä ja katseltavaa reittien varsilla täällä riittää jopa useitakin tälle parin kilometrin matkalle.

”Maalaisena” on oikein mukavaa asua pikkukaupungissa. Täältähän pääsee puolessa tunnissa stadiin ja sen keskustaankin vajaassa tunnissa.