Hiljaa virtaa Vantaa - Riihimäellä

Eipä uskoisi, että Vantaa virtaa mihinkään, niin tyyni on joen uoma latvuksilla, Peltosaaren laitamilla. Täältä se suuntaa kohti etelää, ja virtaus voimistuu ”alamäkeen” mennessä. Eipä uskoisi sitäkään, että tämä uoma tulvi kesäsateiden vuoksi kymmenisen vuotta sitten niin, että kaupunkilaiset joutuivat keittämään juomavetensä ainakin parin viikon ajan.

Aamusumuisen Riihimäki-päivän avajaisiksi suuntasimme tänään papan kanssa harjulenkin sijaan ensin Prismaan kaffeelle, sitten ohitse Kastanjapuiston ja radan yli kaupungin itäpuolelle. Siinä keskustan liepeillä sijaitsevan sahan kolinoita kuunnellessamme mietimme, että mistä moinen nimi puistolle. Kastanjapuisto?

Googlettamallahan kaikki selviää! Puisto perustettiin kaupungin 50-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 2010. Silloin sinne istutettiin viisi hevoskastanjaa, joista varmaankin yksi on osunut kuvan vasempaan laitaan. Nimeä puistolle haettiin kilpailulla, johon tuli 430 ehdotusta. Ja johdonmukaisesti puiston vesiaihetta on määrä kutsua Kastanjalammeksi.

Siinä matkalla sain vihdoinkin näpsäistyä myös muutaman kuvan rautatiestä. Sitä on mieleni tehnyt kuvata oikein kunnolla jo pitkään. Se kun on niin lähellä, mutta samalla niin kaukana.

Korkeanpaikankammoisena radan kuvaaminen ei olekaan ihan helppo juttu. Mutta nyt pikkukamera oli sopivasti mukana ja pappa tukena. Kiskot vievät Riksusta etelään ja pohjoiseen Siltakadun sillalta katsoen...

Hj. Elomaan kadun ja Kauppakadun välisellä sillalla suunnat ovat samat.

Siinä välissä katsastimme Peltosaarta, paljon parjattua osaa kotikaupungista. Viime vuosien projektien tuloksena ”kylän” yleisilme oli ihan ok. Osa taloista näyttää kokeneen perusteellisen peruskorjauksen, osa on selvästikin sen tarpeessa.

Toisella rautatiesillalla havaitsimme jo pitkän, hyvin kuuliaisesti etenevän ”tattiaiskulkueen”, joka suuntasi kohti keskustaa ja siellä ilmeisesti johonkin Riihimäkipäivän tilaisuuteen. Ja samantapaisia tattiaisia oli myös Ankkapuisto pullollaan. Ihanaa, ihan kaupungin keskustassa!

Tattiainen on muuten mumskan ja papan käyttämä, ehdottomasti positiivisen hellyttävä nimitys päiväkotilapsille, pienille koululaisille tai muille muutaman lapsen porukoille, joita olemme viime päivinä kohdanneet niin harjulla kuin kaupungilla yleensäkin.

Ja sitten tuo meidän Ankkapuisto onkin virallisesti Keskuspuisto. Sen laidalla on jo 44 vuotta sitten pystytetty Topparoikka-patsas. Kari Juva veisti sen silloin Riihimäki-Pietari -radan 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Muistomerkki on rosoinen, koska radanrakentajien työ oli kurjaakin kurjempaa aherrusta. Tänään aamun hentoinen usva pehmensi kuitenkin hahmot – vähän niin kuin aikakin kultaa muistot.