Omalääkäri, samalääkäri tai mikävainlääkäri?

Tänään oli vuorossa mikävainlääkäri, ihan miellyttävä nuori mies, todennäköisesti neurologi tai neurokirurgiksi opiskeleva tai ehkä jo valmis neurokirurgi.

Siis juttuhan meni näin: ”Höm-höm-hö, hyvää päivää, käykää vain sisälle. Ja istumaan.” Ja siinä se juttu sitten melkein olikin.

Käytiin papan kanssa Töölössä. Sairaalassa. Viimeisellä aivostimulaattorileikkauksen kontrollikäynnillä. Käynti oli oikeastaan ylimääräinen, koska leikannut aivokirurgi halusi vielä nähdä nyt syyskuussa otetun kontrollikuvan.

Vaan eipä ollut itse kirurgi paikalla. Vastaanottohuoneessa yksi työskenteli kollega, jonka nimestä emme saaneet selvyyttä ja joka totesi heti kättelyn jälkeen, ettei tiedä koko hommasta mitään. Oli hän kuitenkin konsultoinut (?) edellispäivänä leikkauksen tehneen lääkärin kanssa.

Juuri tämän vuoksi nimitän tämänpäiväistä asiantuntijaa mikävainlääkäriksi. Dokumentit olivat kyllä koko operaatiosta saatavilla ja ehkä osaamistakin riittävästi, mutta kun kysymys on potilaasta, ihmisestä ja hänen tuntemuksistaan, ei 15 minuutin tai puolen tunnin tapaamisesta ole mitään hyötyä. Hyvin kohteliaasti leikanneen nuori kollega valitteli, ettei pysty nyt auttamaan. Kuitenkin aivokuvat, jotka otettiin leikkauksen jälkeen, näyttävät olevan ihan OK. Niinpä, miksi ne nyt olisivat muuttuneet. Uusinta kuvaa aiempiin ei voitu vertailla, koska skaalaukset eivät olleet yhtenevät. Että juuri siksikin täysin turha käynti!

Nyt odottelemme vain postitse tulevaa poliklinikkamaksua. Se on onneksi pienempi, kun kävimme paikalla. Jos olisimme jättäneet menemättä, se olisi kustantanut meille vähän enemmän... Tietenkin voi kysyä, olisiko HYKSin pitänyt ilmoittaa, ettei samalääkäri olekaan paikalla eikä kollega pysty kunnolla kontrolloimaan hoitotoimien tulosta.

Samalääkäri on kokemuksemme mukaan tärkeä henkilö. Tässä tapauksessa samat ovat muuttuneet yllättävästi: Kun kävimme helmikuisena perjantaina samaisella polilla, kätteli tunnettu neurokirurgi vastaanottonsa päätteeksi pappaa sanoen, että tiistaina tavataan leikkaussalissa. Tiistaina tätä alan ehdotonta veteraania ei leikkurissa kuitenkaan näkynyt, vaan paikalla oli kirurgi, jota tänään olisimme mieluusti tavanneet ja jota jo tällä kokemuksella olisin nimittänyt samalääkäriksi.

Samalääkäri on mielestäni siksi tärkeä henkilö, että hän tuntee eri potilaitten ominaispiirteet ja omituisuudet. Samalääkäri saattaa olla jopa omalääkäri, mutta tuskin koskaan hän työskentelee arvauskeskuksessa. Tälläkään en tarkoita mitään ilkeää, vaan sitä, että vasta pidempi ja luottamuksellinen hoitosuhde tuottaa hyvää tulosta. Asiakas (vanhanaikaisesti potilas) saa apua vaivoihinsa ja palvelun tuottaja tuloksia.

Tämänpäiväinen käynti Töölössä ei ollut kovin tuottava: Turha taksikyyti sairaalaan ja takaisin meni Kelan piikkiin ja erikoislääkärin yksi vastaanottovuoro edellä kuvatusti harakoille. Asiakassuhde sai jälleen kerran kolauksen luottamuksen osalta.

Ei tämä kovin tuottavaa toimintaa ole, joten ei muuta kun SOTEa uudistamaan!