Kivikkopenkki

Olin katsellut jo pitkin kesää vävypojan työauton viereistä pengertä Toivontiellä – siinä toivossa, että saisin laittaa siihen kukkapenkin. Tarkemmin asiaa ajateltuani tulin siihen tulokseen, että paikka olisi ihanteellinen kivikkopenkille: maa laihahkoa, mullansekaista hiekkamaata ja muodoltaan loivasti pihalle viettävä, oikea auringon räkötyspaikka.

Luvan isäntäväeltä kysyttyäni sain sen: ”Senkus laitat.” Ja taas kerran pappa apuun! Pappa muokkasi maasta suurimmat rikkaruohot pois ja mumska viimeisteli kitkennän. Sekaan heitettiin vielä säkillinen tuoretta multaa ja muutama ämpärillinen hiekkalaatikkohiekkaa. Pohja oli valmis.

Toivontieläisten juhlakauden lähestyessä – tai oikeammin jo alettua – piti sitten kiireesti katsastaa paikalliset puutarhat ja niiden kivikkokasvivalikoimat. Sydänmaalta löytyi suunnitelmaan sopivat

isot maksaruohot sekä matalampi syyskukkija, kamzatkan maksaruoho, kaikki punasävyisiä, sekä keväällä kukkivan valkoisen sammalleimun taimet. Kukkatalossa oli puolestaan hyvä valikoima mehitähtiä, ja niitähän piti saada sekä harmaanvihertävinä että tummanpunaiseen sävyttyvinä. Lisäksi löytyi aivan ihastuttava vanhan roosan ja valkoisen kirjava jalostettu kärsämö, ihan siankärsämön näköinen kaunotar.

Talon seinustalle kertyi siten aina jonkinmoinen kukkanyssykkä niin

Saran nimipäivänä kuin isännän synttäri-/hääpäivänä, Tiinan päivänä jne. Ja aina pussukan tuodessani muistin sanoa, että tässä on sitten taas niitä kukkia kivikkopenkkiin. Sunnuntain metsäretkeltä toin vielä lisäksi hentoista kangasajuruohoa kokonaisuutta pehmentämään.

Kasvit ja kasvualusta olivat siis valmiina kivikkopenkkiä varten, mutta mistäs kivet! ”No, soramontulta tietenkin”, totesi pappa ja hurautti pappa-autolla Karhin montulle. Soramontulla ajettiin kuin kuun maisemassa, jossa oli paitsi hienoa hiekkaa myös valtavien, isojen, pienten ja pienenpienten kivien isoja kasoja, melkeinpä vuoria. Kuormaajan kaveri pyysi kympin euroja ja neuvoi mistä voisimme valita kivemme.

Valitsimme puna-, valko- ja harmaasävyisiä niin, että kivetkin sointuisivat kokonaisuuteen. Muovinen muuttolaatikko ja pyykkikori täyttivät pikaisesti . Lasti oli niin painava, että pappa-auton kokka tuntui nousevan kohti korkeuksia. ”Kova homma olis, jos joutuis oikeasti vetämään kivirekeä”, totesi pappa ja arveli, että vetämättä jäisi.

Siitäpä sitten lastasimme kivet Toivontien pihalle odottamaan kivikkopenkkiin asettelua. Pikkutytöt touhusivat Puuhamaahan lähtöä ja totesivat, että nyt vihdoin se mumska tulee tekemään KIVIKKOPENKKIÄ.

Parin, kolmen tunnin hikisen touhuilun jälkeen taimet ja kukat olivat paikoillaan. Oli aika antaa niille virkistävä ja puhdistava vesisuihku. Kun vihdoin vesi suostui suihkuamaan kasteluletkusta, suihkusi se tietenkin ensiksi päin mumskaa. Vesi tuntui virkistävän myös kasveja. Kivistä se loihti näkösälle upeat värit ja kuviot.

Toivontien kivikkopenkki on tällä erää valmis, vaikka sieltä puuttuukin vielä reunan kiveys sekä ilmalämpöpumpun alle tulevat kivet ja niiden sekaan kuuluva maksaruoho... Saattaa myös käydä niin, että kivien lomaan ilmestyy joskus taas uusi, pieni mätäs pinkkiä, tervakoita ja ketoneilikoita, jotka sopisivat porukkaan – kuin nenä päähän.